Kuopio
Kaikenmoiset pääkaupungista levinneet huhut tuovat täällä keskusteluun aivan uusia aiheita. Muuan näistä huhuista lupaa hyvän kaupunkimme väestön kasvavan pikaisesti. Toinen, sangen ilahduttava ja täysin todeksi vahvistettu kuulopuhe kertoo, että viimeksi Helsingissä käydessään Hänen Korkea-arvoisuutensa Piispa on sekä julkisesti erästä koulua tarkastaessaan että Savolaisen Osakunnan lukukausijuhlassa puhunut kokoontuneille suomeksi. Ulkomaalainen pystyisi tuskin käsittämään, miksi tätä voidaan Suomessa pitää merkittävänä tapahtumana.
Tämän vuoden ensimmäinen suojasää koettiin täällä viime maanantaina. Pakkanen on kuluneen viikon aikana ollut muutenkin vähitellen heikkenemässä, mutta lunta on satanut runsaasti, 22. päivänä erityisen voimakkaan länsimyrskyn myötä, niin että tiet ovat näillä seuduilla olleet useita päiviä jokseenkin kulkukelvottomia.
Kotimaasta
Tärkein uutinen on epäilemättä se, että 12. tätä kuuta annetun Armollisen Kuulutuksen mukaan ”kaikille maahan tuotaville ruotsinkielisille kirjoille ja kirjasille määrätään tuontitulli, joka vastaa kahtakymmentä prosenttia kunkin kirjan tai kirjasen myyntihinnasta.” Tämä kosto sitä useita vuosia voimassa ollutta, aiheetonta 33 prosentin veroa vastaan, jonka Ruotsin tullilaki määrää kaikille Suomessa ruotsiksi painetuille kirjoille, tulee vaikuttamaan edullisesti kotimaiseen kirjakauppaan, koska kaikki yleisemmin luettavat ruotsinkieliset kirjat kannattaa nyt painaa uudelleen Suomessa. Toivoa sopii, että tämän seurauksena maamme kirjapainojen määrä nopeasti kasvaa.
–––––––––––––––
Viime vuoden loppupuoliskolla julkaistiin useissa sanomalehdissä varsin arvokkaita lähetettyjä kirjoituksia, jotka osoittavat, että ”vuorten takana” siellä täällä asustaa miehiä, joiden kiinnostus suuntautuu asiallisiin asioihin ja jotka ymmärtävät niitä ja osaavat ilmaista käsityksensä. Nyt näyttää uusi kirjoitusten lähettäjien aalto pyrkivän valloittamaan palstat täyttääkseen ne perusteettomilla mielipiteillään, ennusteluillaan, suitsutuksilla kulloisellekin Dulcinea Tobosolaiselle [Don Quijoten sydämen valtiatar Cervantesin romaanissa] yms. Tämä kirjoittajajoukko pyrkii valtaamaan itselleen proosakirjallisuudessa sijan, joka vastaa herrojen Janne Lundmarkin ja P. G. Wikmanin asemaa runoudessa. Muuan tällainen herra kirjoittaa Morgonbladetissa ”kaikkien muissa lehdissä ilmenevien pyrkimysten pilkkaamisen takia” puhuvansa ”niin Saiman kuin muidenkin lehtien yleisöstä”, ”sivuuttaa kaikki pikkuseikat” ja sanoo, ettei hän ”edusta sanomalehtiä, vaan tuota yleisöä” jne. Joku itseään Waldemariksi nimittävä säyseässä Åbo Tidningarissa esiintyvä kirjoittaja näyttää kuitenkin olevan tämän ryhmäkunnan sekä ajatuksiltaan että kielenkäytöltään mainioin edustaja. Ellei apteekkari Riis olisi syntynyt maailmaan, tuo mies voisi vaatia erityisasemaa prosaistien joukossa. Sekä tämän miehen että hänen kumppaniensa pyrkimykset ansaitsevat toki kiitostakin – kunhan niitä vielä pari vuotta kehiteltäisiin koulunpenkillä. Jos kyseessä olevat toimitukset haluavat auttaa heidän kyhäyksiään julkisuuteen, olisi kohtuullista edellyttää, että ne lehdistön kunnian nimessä ensin korjaisivat näiden mösjöiden kieli- ja ajatusvirheet.
Kansakouluista
Lehtemme tämän vuoden numeroissa 2 ja 3 esitettiin kauppaloiden perustamisen edistämistä koskevan ehdotuksen yhteydessä ehdotus kuntien kustannuksella perustettavista kansakouluista. Kanava-lehti on tarttunut aiheeseen ja esittänyt erityisesti niille, jota asia lähinnä koskee, osoitetun lyhyen kommentin kansakoulujen hyödyllisyydestä ja tarpeellisuudesta. Artikkeli näyttäisi mielestämme antavan aihetta uusiin pohdintoihin ja julkaisemmekin sen tässä käännöksenä sekä sen selkeän ja sitovan todistelun vuoksi että materiaalina asian edelleen kehittelyyn. Artikkeli kuuluu näin.
Vaikka eräässä toisessa lehdessä useamman kerran ja aivan hiljattain on ollut puhe kansakouluista, haluamme kuitenkin mainita tästä vielä muutaman sanan. Moni varmaan sanoo ettei talonpojan tarvitse oppia kuin maanviljelystä, ja siihen hänellä on oppimestari kotonaan, eli vanhan sananlaskun sanoin: nälkä on paras opettaja. Totta varmaan onkin että tarve opettaa ihmisen huolehtimaan toimeentulostaan, ja tarve on samoin johtanut hänet siihen tietoon ja valmiuksiin, jotka ovat ihmiskunnan kalleinta omaisuutta. Mutta sama tarve on myös opettanut hänet omaksumaan ne helpommin ja nopeammin. Maa on itsestään tuottanut ja tuottaa edelleen antimiaan; ihmiselle ne olivat pian kuitenkin riittämättömiä ja hän ryhtyi avustamaan luonnon työtä omaksi hyödykseen. Hän kylvi ja kynti. Samoin on laita myös kaiken tiedon. Omasta päivittäisestä kokemuksestaan voi ihminen toki oppia paljon, mutta sillä tavoin hän oppii hitaasti eikä useinkaan voi käyttää omaksi edukseen oppimaansa.
Koulu on ihmiselle samaa kuin kyntäminen ja kylväminen maalle. Siinä yhdistyy monen ihmisen ja monen maan ihmisen hyödyksi hankkima kokemus. Sen avulla voi saada kaiken ihmiskunnalle hyvän ja hyödyllisen vähällä vaivalla ja pienin kustannuksin. Jokaisella on tarve saada opetusta, virkamiehet, kauppiaat, käsityöläiset ja maanviljelijät, kaikki he ovat riippuvaisia opetuksesta ja oppimisesta. Jotta koulut olisivat mahdollisimman hyödyllisiä niitä tulisikin perustaa myös kutakin ammattia varten. On tunnettua ettei Suomessa ole vielä tällaista laitosta. Totta on että kaupunkien alkeiskoulut ovat osaksi kaikkien säätyjen käytössä. Niissä voi talonpojankin lapsi oppia kirjoittamaan, laskemaan jne., mutta nykyisessä muodossaan ne eivät heille kuitenkaan sovellu. Niissä opetetaan vieraita kieliä, joista on muille vain vähän hyötyä, talonpojalle ei lainkaan, ehkäpä pikemminkin haittaa. On myöskin vähän esimerkkejä siitä että talonpojan lapsi olisi näistä kouluista palannut säätyynsä, vaan monet kiertelevät ympäri maata ja hankkivat elantonsa ainoalla oppimallaan, nimittäin kirjoitustyöllä. Epäilemättä he olisivat paljon onnellisempia jos olisivat jääneet sellaista opetusta paitsi. Jos sitä vastoin joka pitäjään perustettaisiin kouluja joissa opetettaisiin maan kielellä kirjoittamaan ja laskemaan, Suomen maantietoa ja historiaa, samoin kuin käsityöläistaitoja ja maanviljelyyn tarvittavia esitietoja, uskomme että tästä olisi maalle suuresti hyötyä. Talonpoika saisi pitää poikansa luonaan, myös tämän käytyä koulun, hän ei näkisi tämän vieroksuvan maanviljelyä vaan pikemminkin omistautuvan sille tarmokkaasti ja huolehtivasti.
Maassamme on vielä kovin paljon viljelemätöntä maata, jonka hyötykäyttöön tarvitaan käsiä, tarmoa ja tietoa. Maa-alue joka täällä on vain yhden ainoan köyhän maatilan ala, on runsaammin viljellyissä maissa riittävä kokonaiselle kylälle tai seurakunnalle, vaikka se onkin joskus jopa heikkolaatuisempi kuin täkäläinen. Mitä mahdollisuuksia täällä siis olisikaan maanviljelijän pohtia, tehdä laskelmia, tutkia ja oppia! Mutta kuinka nyt menetellään? Monin paikoin samoin kuin sata tai kolmesataa vuotta sitten, kun väkiluku ei ehkä ollut edes kolmasosaa nykyisestä. Nyt kaadetaan metsää, puita poltetaan pois tieltä, siemeniä viskotaan maahan ja vähän multaa raavitaan päälle, tällaista on kaskiviljely, joka monin paikoin maassa on lähes ainoa peltoviljely ja myös kaikkein yleisin. Kun maa vielä oli harvaan asuttu, se oli toki sopiva ja hyödyllinen. Nyt kun väki on lisääntynyt, pitää käyttää viljelytapaa joka vaatii vähemmän maata. Samoin on lukemattomia muita harkitsemisen arvoisia seikkoja, joista rahvas kuitenkin harvoin ajattelee kuinka tarpeellisia ne olisivatkaan. Jos sen sijaan edellä mainitun kaltaisia kouluja saataisiin syntymään, ei niiden avulla välittyisi ainoastaan muiden maiden tietämys ja kokemukset vaan maamieskin haluaisi vastedes vapaina hetkinään saada lukemalla tietoa ammatistaan.
–––––––––––––––
Muuan suuresti arvostettu maanmiehemme on hyväntahtoisesti lähettänyt toimitukselle ”eläinten käsittelyä” tarkastelevan kirjoituksen, joka lienee jo aikaisemmin lähetetty Morgonbladetille. Ja kun toimitus otaksuu, että kirjoitus julkaistaan Morgonbladetissa sekä itse asian että kirjoittajan nimekkyyden takia, vaikka julkaiseminen onkin hieman viivästynyt, lähettäjä suvaitsi hyväntahtoisesti ymmärtää, että lykkäämme tämän takia kirjoituksen julkaisemista Saiman palstoilla.
–––––––––––––––
Edellisessä postissa saapuneessa Kanava-lehdessä oli alla julkaistu ilmoitusteksti, jonka perusteella näyttää siltä, että lehdellä on ainoastaan 200 tilaajaa. Mielestämme tämä tilanne johtuu kokonaan siitä, että lehti julkaisi tilausilmoituksensa sangen myöhään, sillä olemme varmoja siitä, että lehti saa sisältönsä ansiosta vähitellen varsin lukuisan lukijakunnan. Asialle saattaisi kuitenkin olla eduksi, jos isänmaallisesta julkaisutoiminnasta kiinnostuneet miehet kukin omalla paikkakunnallaan kannustaisivat sen asukkaita sankemmin joukoin lehden tilaajiksi. Niinpä Kuopiossa tilattiin toht. Lönnrotin kehotuksesta erään yksityisen seuran piiriin yli kaksikymmentä vuosikertaa. Toivomme, että tätä esimerkkiä, jota voidaan toht. Lönnrotin nimen painoarvon perusteella pitää esikuvallisena, seurataan monilla paikkakunnilla.
