Korkeasti jalosukuinen Herra Kreivi

Teidän Ylhäisyytenne!

Teidän Ylhäisyytenne suvaitkoon suuressa suopeudessaan nähdä niissä pakottavissa olosuhteissa, joissa minä olen, ymmärrettävän selityksen rohkeudelleni vaatia osakseni näiden rivien välityksellä Teidän Ylhäisyytenne kallisarvoista aikaa ja suosiota.

Teidän Ylhäisyytenne pitäisi samaan aikaan tämän nöyrän kirjeeni kanssa saada minun Hänen Keisarilliselle Korkeudelleen, Yliopiston Korkealle Kanslerille, osoittamani alamainen anomus Armollisesta luvasta matkustaa ulkomaille. Korkeimmin Kunnioitetun Konsistorin enemmistö on kieltänyt minulta myönteisen suosituksensa mainitun anomukseni hyväksymiseksi. Rohkenen kuitenkin nöyrimmästi anoa Teidän Ylhäisyydeltänne suuresti suopeata suostumusta siihen ja saanen tuollaisen suostumuksen saamista varten yhtä nöyrästi esittää seuraavat perusteet.

Teidän Ylhäisyydellenne on varmasti jo ilmoitettu, että oikeudenkäynti, johon olin joutunut väitetyn virkavirheen takia, on nyt päättynyt tuomioon. Nähtäneen, että tästä virheestä on rangaistu kyllin ankarasti puolen vuoden virasta pidättämisellä ja sakoilla, jotka vastaavat melkein koko palkan menettämistä. Mutta vaikka jutun syyttäjä pitäisi tätä rangaistusta liian lievänä ja yrittäisi valittamalla Keisarilliseen Hovioikeuteen saada sen kovennetuksi, tämä kovennus ei voine johtaa ankarampaan tuomioon kuin viran ja minulle kirjallista työtä varten suodun apurahan menetykseen. Ja onhan langetetun tuomion kautta tullut selvitetyksi ainakin se, ettei virheeni ole sellainen, ettei sitä voitaisi sakoilla sovittaa. Mainitun rangaistusmääräyksen toimeenpano ei niin ollen voi estyä minun poissaoloni takia. Läsnäoloni on samoin täysin tarpeeton itse oikeudenkäynnissä; niin asian laita on ollut myös sinä aikana, jona Korkeimmin Kunnioitettu Konsistori on juttua käsitellyt.

Tieteellisen kehittymiseni kannalta taas jokainen päivä, jonka vietän vallitsevissa oloissa täällä, on hukattu päivä. Taloudellisten olojeni takia olisi matkan tekeminen minulle sitä paitsi tuonnempana mahdotonta, koska en silloin voi odottaa saavani sitä yksityistä tukea, joka minulle on nyt tarjottu.

En ole akateemisen urani aikana nauttinut minkäänlaisesta rohkaisusta enkä ole tähän mennessä pyytänyt mitään, vaikka nyt pian 33 vuotta täyttäessäni olen elättänyt itseni 17-vuotiaasta saakka. Enhän nytkään pyydä opiskeluni edistämiseksi muuta kuin lupaa siihen. Rohkenen siitä syystä toivoa, ettei Teidän Ylhäisyytenne kieltäydy suostumasta suuressa suopeudessaan anomukseeni.

Teidän Ylhäisyytenne varmasti löytää minun niin tässä tapauksessa kuin aikaisemmissakin noudattamaani vaikenemiseen syykseni pannuista virheistä muita syitä kuin oman uskoni minkäänlaiseen rikolliseen toimintaani; ja tohtinen toivoa, että Teidän Ylhäisyytenne ehkä jonakin päivänä näkee tilanteeni lempeämmässä valaistuksessa.

Syvimmin kunnioittaen olen edelleenkin Korkeasti jalosukuinen

Herra Kreivi! Teidän Ylhäisyytenne mitä nöyrin palvelija

Joh. Vilh. Snellman.

Helsingissä 6.12.1838.