Korkeasti kunnioitettu veli!!

Osittain velvollisuuteni täyttämiseksi ja osittain niiden moninaisten yhteyksien takia, joissa Veljeen olen, tartun kynään saadakseni edes täten ilmaista sydämeni kiitollisia tunteita.

Ennen muuta minun on sitten kiitettävä Veljeä kaikesta siitä veljellisestä rakkaudesta ja helläsydämisyydestä, jota Veli on osoittanut Annalle ja jonka vastineeksi minulla ei ole muuta enkä voi Veljelle muuta luovuttaa kuin kiitollisen sydämen, joka haluaa rukoilla ja rukoileekin Korkeimman siunausta Veljelle. Jumala suokoon, että rukoukseni kuultaisiin, että edes jollakin tavoin voisin osoittaa kiitollisuuteni.

Anna on nyt kotona. Kiitoksia siitäkin, parahin Veli. Veljen sekä tähän liittyvät että meidän tulevaan liittoomme kohdistuvat estelyt tarkoittivat varmasti meidän yhteistä parastamme, enkä toki halua täysin kiistää niiden ilmaisemia kokemuspohjaisia totuuksia; haluan kuitenkin vain sanoa ja toivon hartaasti Veljen uskovan minua, etten koskaan voi katua tai kiintyä muuhun suuntaan kuin tähän, jonka aika on iskostanut sydämeeni sangen syvälle.

Tulevaisuuden mahdollisuuteni näyttänevät synkiltä ja vähäisiltä, eikä minulla tunnu nyt olevankaan mitään, minkä avulla voisin elättää itseni ja perheeni; yltäkylläisyys ei kuitenkaan aina ole parasta. Yksinkertaisella ja niukalla elämällä sitä vastoin on hyvät puolensa ja uskon ja toivon, että me sillä tavalla eläen ja tunnustaen olevamme arvottomia nauttimaan siitä hyvästä, mitä Herra meille lähettää, koemme tyytyväisyyttä ja onnea. Usein myös näemme, että kun tilanne näyttää synkimmältä ja olemme valmiit luopumaan toivosta kokonaan, tilanne valkeneekin, ja Herra johdattaa meidät surusta ja huolista iloon, köyhyydestä rikkauteen jne.

Sinä aikana, jonka olen maailmassa vaeltanut, olen aina todennut parhaaksi luottaa kaikessa Herraan ja olen myös havainnut Hänet aina yhtä hyväksi ja armolliseksi ja rakastavaksi. Oi, kunpa voisin nytkin toimia sillä tavalla; kunpa nytkin tässä tärkeässä hankkeessa havaitsisin Hänet sellaiseksi!

Anna on pyytänyt minulta kesäksi jotakin sellaista, josta hän unohti mainita kirjeessään Veljelle. Vapaaherratar Strombergilla on Härmässä sisarenpoika, vilkas ja reipas poika. Äiti on torpparinleski, eikä hänellä ole mitään mahdollisuuksia itsensä eikä pojan elättämiseen. Siitä syystä he pyytäisivät, että Veli vaivautuisi hankkimaan Helsingistä paikan tälle nuorelle miehelle jonkun kaupunkilaisen palvelijana tai muuna juoksupoikana. En muista tarkoin hänen ikäänsä, mutta hän on vähintään 11- tai 12-vuotias.

Jos Veli onnistuisi saamaan tämän aikaan, se olisi heille todellinen hyvä työ.

Vanhempani ja muut tutut lähettävät Veljelle terveisiä. Myös minä yhdyn näihin terveisiin ja olen aina todella kunnioittavasti

Suuresti kunnioitetun Veljen! nöyrin palvelija O. v. Essen

Kimossa 13.7.1835