Kiitettävän sulokkaasti on rautatievaliokunta omaksunut valitun komission ehdotuksen tulevien rautateiden järjestelmästä ja tunnustanut siten muinaisen Preussin valtion lauselman, että majesteetin ratkaisusta vedotaan asiaa paremmin tuntevaan majesteettiin. Niin ei sentään ole tapahtunut ilman jälkikatsausta hylättyyn näkökantaan. Herrat valtiopäivämiehet saavat pian koittavan kotimatkan lukemistoksi laskelman siitä, miten halvaksi sittenkin olisi tullut rakentaa Hämeenlinnan–Tampereen radan kiskonpainolla ja sen raskaita vetureita varten, jos – kunhan vain komissio ja sen lausunto olisi aikaisemmin ollut käytettävissä. Se on verrattavissa pakenevan parthialaisen ampumaan nuoleen, tosin paljon vaarattomampi.
Mutta varmaan voi kysyä: miksi komission lausuntoa ei ollut ennen kuin armollinen esitys annettiin?
Tämä lausunto on ymmärtääkseni selkeän esityksen ja selvän, vakuuttavan todistelun perikuva. Mutta sekään ei ole vailla pientä nuolenpoikastaan, mihin suuntaan se sitten lentääkään. Kun ratakustannuksia komission ehdottamalla nykyisellä (5 jalan) raideleveydellä mutta kevyillä rakennelmilla verrataan norjalaisen mallin mukaiseen kapearaiteiseen (3 ½ jalan) rataan, komissio lähtee siitä edellytyksestä, että molemmilla ”on aivan sama liikennöintikyky”. Juuri sellainen oletus on tähän asti ollut pelkkä veruke. Ei saisi rakentaa yhtään rataa, jolla ei olisi nykyisten valtionrautateiden liikennöintikykyä eli joka ei kykenisi välittämään liikennettä, jota varten rautatiet on rakennettu mutta jota ne tähän päivään asti ovat turhaan odottaneet ja varmasti saavat odottaa vielä lukemattomia vuosikymmeniä. Sillä jos liikenne lähimpänä Pietaria kolmena neljänä kesäkuukautena vaatii kaksoisraiteet matkustajille, se ei kumoa sääntöä. Jumalat yksin tietävät, syntyykö ja milloin se komission rakennusjärjestelmälleen edellyttämä ”hyvin vähäinen liikenne” sille rautatielle, joka luultavasti ensimmäisenä tulee rakennettavaksi.
Mainituilla laskelmilla kapearaiteisen rautatien tappioksi ei silti ole mitään merkitystä sille asialle, joka nyt on kysymyksessä. Vaatimus, että nykyiset tavaravaunut voivat kulkea myös tulevalla valtionrautatiellä, näyttää olevan niin ratkaiseva, että ainakin nykyisissä oloissa raideleveys on sitä myöten selvä. Pääasia on, että säästetään sentään 300 000 markkaa per peninkulma. Kahdeksan miljoonaa säästöä esim. Tampereen–Vaasan radassa on löydetty aarre.
Valiokunta ehdottaa mietintönsä toisessa momentissa:
”että yllämainitun komission ehdottama järjestelmä kokonaisuudessaan hyväksyttäisiin” –
Nämä sanamuodot eivät tietenkään voi sisältyä säätyjen päätökseen, vaan jos järjestelmä hyväksytään, siihen täytyy ottaa mukaan ne seitsemän kohtaa, joihin komissio tiivistää lausuntonsa.
Mutta se ei näytä riittävän. Ainakin kohtaan 3, joka kuuluu: ”Radan päällysrakennelmat rakennetaan siten, että olemassa olevien ratojen vaunut voivat täydellä kuormalla kulkea kaikilla vastedes syntyvillä radoilla”, pitäisi lisätä: kuitenkin niin että kiskopaino ei saa ylittää 15 naulaa englannin jalkaa kohti.
Se on lopputulos siitä, mihin tässä kirjoituksessa pyrittiin. Kokemus on komission esityksen mukaan osoittanut, että veturipaino syystä tai toisesta kasvaa, että tämä kasvu vaatii suurempaa kiskopainoa. Niin voi jatkua aina vähitellen, kunnes olemme taas palanneet 21 naulan kiskoihin. Ei kenties olisi varomatonta ottaa käyttöön myös komission painomääräys vetureille. Päätös järjestelmän noudattamisesta ”kokonaisuudessaan” olisi melkeinpä ei mikään päätös.
Mutta ei ole mitään syytä hyväksyä järjestelmää koskemaan kaikkia vastedes syntyviä valtionratoja, vaan sitä tarkoittavat sanat pitäisi poistaa komission yhteenvedon mainitusta kohdasta 3. Ei pidä etukäteen hylätä sitä mitä tulevaisuus voi opettaa, muun muassa sitä kokemusta, joka voidaan saada komission järjestelmän kokeilemisesta. Ei liioin voine tulla kysymykseen tehdä päätös pitemmäksi ajaksi kuin aivan lähitulevaisuutta silmällä pitäen. Jos nyt ehdottomasti hyväksytään yleinen rautatiesuunnitelma koko maata varten, se perustuisi vain kaikkien tietämättömyyteen ja kaikkien mahdollisten ratojen yhtä ongelmalliseen tulevaisuuteen.
J. V. S.
