Toimituksella ei ole mitään sitä tulkintaa vastaan, jonka kirjoittaja on edellä esittänyt ”pohjakoulua” koskevasta vaatimuksesta. Kaikkien lasten on opittava lukemaan äidinkieltään, ja kun tämä tapahtuu kouluissa, ne ovat todellisia ns. pohjakouluja.

Meidän mielestämme ala-alkeiskoulun ei kuitenkaan pitäisi puuttua tähän asiaan. Vaikka se onkin vain kaksiluokkainen, sen on oltava porvarikoulu ja sen opetuksen on tästä syystä oltava sillä tavalla järjestetty, että sen oppikurssi on kokonaisuus. Jos kouluun lisätään kolmas luokka, on opetus suunniteltava laajennetun oppimäärän mukaiseksi.

Oppikoulussa opetuksen tehtävänä taas on alkeiden esittäminen koulukurssia laajemmasta tietämyksestä. Tässä on asioiden ero. Tämän koulun oppilas ei ole koskaan valmis. Ala-alkeiskoulun päättävän oppilaan pitäisi olla valmis eli hänet pitää voida jättää hankkimaan jatkokoulutuksensa omatoimisesti.

Kirjoittajan tämän lehden vuosikerrasta 1856 lainaama kannanotto koskee, kuten yhteydestä ilmenee, oppikoulun kumpaakin oppikurssia, sekä tieteellisiin opintoihin valmistavaa että siviililinjaa. Näiden molempien opetus on nykyisin yläalkeiskoulussa yhdistetty varsin onnistuneesti – vikana vain se, että jatko-opinnoissa latinan opiskelu on kokonaan poistettu siviililukiosta.

Myönnettäköön vielä auliisti, että äidinkielen lukemisen harjoittelun lisäksi myös esim. kielioppia, maantietoa, matematiikkaa, päässälaskua voidaan opettaa kaikille lapsille yhteisesti, sikäli kuin opetusta annetaan ilman oppi- ja lukukirjoja. Tämä on kuitenkin mahdollista vain hyvin ahtaissa puitteissa, ja sen jälkeen oppi- ja lukukirjat ilmentävät kahta täysin erilaista oppikurssia ja opetusmenetelmää.

J. V. S.