[toukokuu 1845]

Minun ei juuri tarvinne vakuutella, kuinka tyytymätön olen itseeni ja kiivauteeni. Mutta mitä minua auttavat katumus ja anteeksiannon anelut? Suru ei poistu hetken harkitsemattomasta kiukusta. En kuitenkaan voi muuta kuin yrittää välttää loukkaavaa välinpitämättömyyttä, joka päivittäin haavoittaa sydäntäni. Tämä välinpitämättömyys vakuuttaa minulle parhaiten, että sillä ei häiritä kenenkään muun rauhaa kuin omaani. Silti minun ei tule aiheuttaa Hänelle, jota rakastin ja rakastan, vähintäkään hämmennystä muiden edessä. Senpä vuoksi en matkusta – vaan olen sairas. Eikä se valhetta olekaan, mitäpä muuta syvistä syvin sieluntuska on kuin sairaus. Ole vakuuttunut, ettei katkeruuden kipinääkään löydy siitä, joka epävarmoin käsin kirjoittaa tämän, ainoastaan surua ja harrasta luottamusta.

J. V. S:n