Kuopio 28.10.1849

Rakas Puoliso! 

Vasta tulleena Perandereilta, koko lapsiseurueen kera, riennän aloittamaan kirjettä sinulle, jonka aijon huomenna päättää.

Tervehdykset Peranderilta, sanoi että on ikävöinyt sinua, häntä on piinannut kauhea hammassärky, sinun lähdöstäsi lähtien, ja se näkyy vieläkin, koska leuvan toinen puoli on ihan turvoksissa. Emma voi oikein hyvin, ja pyytää myös lähettämään terveisiä.

Minä mietin ja haaveilen meidän tulevasta kodistamme, huolekkaasti, toivon että voisin laittaa ja järjestää sen ihan erillaiseksi kuin ennen, mutta Luoja tietäköön miten välistä tuntuu, että näyttää niin synkältä, ei minulla varmaan ole kykyä laittaa sitä sellaiseksi kuin toivoin.

Mutta suurin huoli on sentään että näyttäytyä itse sielä, mitä sinun vanhat ystäväsi ajattelevat, jotka varmaan ovat kuvitelleet, minut, ihan erillaiseksi, ja huomaavat nyt että olen tällainen, tyhmä rassukka, varmaan miettivät mielessään, että kuinka sinä valitsit minut, niinhän minä itsekin olen usein ajatellut, ja sitten taas ajattelematta että sinä olisit ansainnut paremman kohtalon, kiittänyt Jumalaa joka lahjotti minulle suurimman onnen, mitä ikänä maailmassa saatoin toivoa, sen että sain omakseni sinut, oma Rakastettu Mieheni.

Enkä minä ikänä tule toisella lailla ajattelemaan, niin että jos sinä oikeasti pitäisit minusta, minä en mieluusti lähtisi Helsinkiin, todella ihan oikeasti olen huolissa ja levottomana ajatellut sitä aikaa, miten vaikeaa sinullekin tulee, sillä onhan aivan luonnollista, että sinä toivoisit että minä olisin järkevä ja viisas. Mutta kaikkihan pitää kestää, usein kun olen Emman kanssa, tuntuu oikein pahalta, kun huomaan että olen niin alempi, mutta silti täytyy aina pitää ilmeet kurissa, vaikka, sydäntä kirvelee, et varmaan tahdo uskoa.

Kumpa sinä useammin opettaisit minulle järkeä, et ikänä ymmärrä, että se tosiaan olisi minulle ilo, enhän minä millään saisi selville niin paljon jos lukisin, kuin jos sinä selittäisit minulle lyhyesti, kaiken maailman asioita. Toivon, ettet vielä ole ihan kyllästynyt, vaan alotat sitten kuten me olemme sopineet.

Hanna ja Poju ovat terveitä ja kilttejä, Callestakaan ei minulla ole mitään valittamista, Luoja suokoon että kaikki jatkuisi niin kuin tähän asti, ja Sinä palaisit ja tapaisit meidät kaikki terveinä. Tytöt ovat täällä paraikaa, Pappakin on terve. Näkemiin, Jumala suokoon että sinä pian palaisit hyvissä voimissa, omiesi luo, jotka kaipaavat Sinua.

Oma Vaimosi

Jeanette