Iisalmi 29.7.1849
Rakastettu Oma Mieheni!
Jälleen kirje Sinulle, minä hukutan sinut kirjeisiin, teki niin kamalan pahaa, että sinä voisit ajatella sillä lailla, minun suhteen, kun minä niin pian kuin suinkin, ja oikeasti iloisena kirjoitin ensimmäisen kirjeen sinulle ja laskin, että saisin vastauksen jo seuraavassa postissa. Kuulin nyt Maist. Koranderilta, joka ensi postissa kirjoittaa Sinulle, että leimatut kuoret otetaan vastaan tunti ennen postin lähtöä, ja minä aijon nyt hankkia sellaisia, sillä voi käydä että Postelijooni joskus viipyy kauemmin, mutta silloinhan se ei haittaisi asiaa.
Herralle kiitos, me olemme nytkin kaikki terveinä Pikku Hanna on paraikaa Puutarhassa Carolinan kanssa, kuulen kun ne leikkivät ja lörpöttävät, Poju nukkuu suloisesti, ilma varmaan vaikuttaa häneen nukuttavasti, sillä hän nukkuu sikeämmin myös päivisin, ja se tekee hänelle kovasti hyvää. Hannaa minä sitä vastoin en aina saa päiväunille vain välistä kun hän on oikein uuvuksissa.
Tällä hetkellä täälä ei ole muita vieraita kuin mamselli Vickman, jos muistat, niin hän oli täälä kolme vuotta sitten, hän lauloi monta sievää kappaletta ihan teeskentelemättä, sinäkin kuuluit puhuvan niistä joskus. Hän on oikein herttainen Tyttö. Hän on nyt niin vaiti ja hiljaa Pappilassa. Nuorta Rouva Killianderia odotetaan tänne huommena, siitä tulee hauskaa, saadaan varmasti kuulla musiikkia usein. On hauska nähdä miten pikku herrasväki viihtyy yhdessä hänen pikku Poikansa on täsmälleen yhtä vanha kuin Henrick, mutta enemmän kehittynyt, hän ryömii oikein nopsasti, mutta Henrick ei jaksa pitkää matkaa, mutta älä luule että olen siitä huolissani, hän on silti kovin herttanen, ja minä toivon, että hän Luojan avulla, kasvaa kunnon pojaksi, ja tuottaa Papalle ja Mammalle iloa.
Rakas Puoliso, kumpa tietäisit miten vaikealta tuntuu, olla täällä tietämättömänä, mitä sinä nyt ajattelet ja mietit, tiedän kyllä että sinulla on suuria huolia, ja siksi minulle tuottaisikin suurta iloa jos antaisit minun tietää, ja jakaa sinun huolesi, sillä miten sinä voit luulla, että minä en piittaisi, jostakin mikä koskee sinua, jos vain tietäisit kuinka usein tulen sinun luoksesi, sinun kamariisi, kertomaan kaikesta mitä minulla on sydämmellä, mutta Luoja tietää miksi minä aina menen ihan mykäksi, kaikkihan olisi toisellaista jos olisin avoin, vaikka silloin sinä kyllä joutuisit kuulemaan aika moisia lapsellisuuksia useasti, mutta siitä olisi minulle hyötyä, kun sinä rakastavasti ojentaisit minua.
30. Heinäkuuta
Eilen illalla myöhään sain sinulta kaksi kirjettä, toinen kirjotettu 18 ja toinen 22 Heinäkuuta. Kiitos Rakas Puoliso rakastavista sanoistasi, on niin ihmeen ihanaa joka kerta saada lukea niitä, mutta samalla minulle tulee syyllinen olo, sinun osasi pitäisi olla ihan toinen, ja Luoja tietää miten sinä saatoit pitää minusta, raukka, olen kyllä usein miettinyt sitä.
Jos minä silloin kun me menimme kihloihin, olisin ollut sellainen kuin nyt, niin asiat eivät olisi menneet niin kuin ne nyt menivät, sinä et olisi tullut niin välinpitämättömäksi, mutta en ihmettele että sinä tulit silloin, nimittäin välinpitämättömäksi, tietämään siitä mitä minä ajattelen, sillä minä muistan tuskalla, miten sinä houkutit minusta ulos joka sanan. Kun sen vain voisi muuttaa toiseksi, niin kaikki olisi ihan toisellaista, mutta niin ei voi käydä, kuin olisi käynyt, jos minä olisin ollut joku aivan toinen. Pitää kuitenkin toivoa parasta, ehkä Jumalan avulla asiat muuttuvat, Älä menetä toivoa Rakas Puoliso, pidäthän sinä minusta kuitenkin vähäsen, ja minä Rakastan sinua niin hartaasti, äläkä siksi heitä mielestäsi kaikkia ajatuksia onnellisesta tulevaisuudesta.
Miten Calle rukan laita on hän kuulemma viihtyy hyvin, entä se hänen matkansa Kristinaan, tuleeko siitä mitään? Sydämmelliset terveiset hänelle Hannalta ja Pojulta jonka kanssa hänellä tulee varmasti olemaan mukavaa yhdessä hän nauraa koko ajan, minulta myös sydämmellisiä terveisiä. Hanna muistaa kyllä Pappaa, hän sanoo aina että Pappa tuo hänelle namua ja Pojulle sottapellelle niin kuin hän nyt pojua kutsuu. Näkemiin nyt kultainen Mies, Luoja suokoon että kaikki mihin sinä ryhdyt onnistuisi hyvin.
Täti ja Setä lähettävät lämpimiä terveisiä, he kysyvät joka ikisestä kirjeestä, että olenko unohtanut lähettää heiltä terveisiä. He ovat niin tavattoman kultaisia mitä kauemmin olen täälä sitä enemmän minä pidän heistä, Setäkin on todella kultainen. Näkemiin Näkemiin.
