Iisalmi 28.7.1849

Rakas Mieheni! 

Pikku Hanna seisoo ja lörpöttelee, ja sanoo minulle terveisiä Papalle ja pyytää kertomaan että hän on ollut kiltti, minä kirjoitan ylhäällä ullakolla, ja Hanna on levittänyt männynkäpynsä lattialle, hän juottaa niitä juuri, ja sanoo että vie ne sitten metsään, sen hän tekee useasti aamuin illoin.

Iloisena voin kertoa sinulle että lapset ovat ihan terveinä, on se sentään meille onni, että pikkuisemme ovat Luojan avulla pysyneet terveinä, ja minä voinut joka kirjeessä ilahduttaa sinua sillä. Luoja suokoon että niin saisi jatkua tämän lyhyen ajan, sillä kohtahan toivottavasti sinä teet meidät onnelliseksi, ja tulet meidän kaikkien luo, omaan pikku kotiimme. Seuraavassa postissa toivon (että olet saanut kirjeeni,) että kirjotat minulle, mutta josset, niin teet minut aika surulliseksi.

Sattui taas niin onnekkaasti että sain matkalaisten mukana lähetetyksi tämän kirjeen, niin että saat sen Tiistaina.

Pikku Hindrik on iloinen kuten ennenkin ja kaikkien lemmikki, Pojista on oikein hauska leikkiä hänen kanssaan, tuntuu vähän että Poju on heille läheisempi kuin Hanna. Hampaat joista luulin, että ne puhkeavat, Pojulle, eivät ole vielä puhjenneet, mutta toivon ettei kestä kauvan, ennen kuin saan kertoa siitä sinulle. Minusta sinun ei tarvitse olla huolissa, olen muutoin terve ja reipas, paitsi välillä vähän yököttää, enkä voi syödä kaiken lajista ruokaa.

Tule Rakas Mieheni kotiin niin pian kuin suinkin, minä odotan sinua jo niin kauheasti, ja välit postipäivien välillä alkavat tuntua niin kauhean pitkiltä.

Tytöt Josephine ja Eveline, ovat herttaisesti kirjoittaneet minulle, Alexandra on myös kirjottanut kirjeen, lähtönsä jälkeen, Schmidtit ovat jo muuttaneet maalle, ja voi olla että Josephine tulee tänne muutamaksi päiväksi.

Hellät terveiset Callelle, Näkemiin Rakastettu Puoliso älä koskaan unohda kuolemaan asti

uskollista Jeanettea.

Täti ja Setä lähettävät sinulle sydämmellisiä terveisiä.