Johanna Lovisa Snellmanilta

Editoitu teksti

Suomi

Kuusilahti 12.9.1847

 

Oma rakas Puolisoni! 

 

Kiitos armaani pitkän pitkästä kirjeestä, olen kiitollinen ainiaan, Jumala sinua siunatkoon, uhrasit lepohetkesi, tuottaaksesi Vaimollesi suuren, äärettömän suuren ilon, hellillä ja hyvillä sanoillasi, jotka nousivat sisimmästäsi. Vielä kerran, kiitos kun uskot että voit rakastaa minua, ja hakea Vaimosi luota onneasi, ja Jumala kuulkoon minun monet rukoukseni, en enää ole mykkä niin kuin ennen, vaan sinä saat kuulla joka ainoan pikku ajatuksen, ja tutkia kaikki sydämmeni sopukat, mutta anna sinäkin minun lukea sinun sydäntäsi, kerro minulle rakas, oma rakas Puolisoni sinun huolesi, jotka usein tekevät sinulle elämän raskaaksi. Ehkä ne tuntuisivat sinusta keveämmiltä jos jakaisit ne, sillä kukaan ei voi olla osaa ottavampi ystävä, älä ajattele minun nuoruutta, kohtahan minä olen kahdenkymmenen, ja minun täytyy jo alkaa ajatella vakavamielisemmin, eikä tuhlata aikaa, niin kuin olen tähän asti tehnyt, minä yritän tulla sinun arvoiseksi, ja tehdä Mieheni onnelliseksi

Sinä kirjoitat niin selvästi ja kirkkaasti että ymmärrän joka sanan. Oli niin hauska lukea siitä illasta jonka vietit vuorella, tuntui että seisoin sinun vierelläsi, ja näin sen ihanan luonnon, minä nautin ja unelmoin, mutta sitten minä tunsin että joku taputti minua poskelle, ja käännyin, ja näin pikku Hannan, joka hymyili kovin somasti, kun minä taas pillitin minä otin hänet syliin, painoin häntä rintaa vasten, se oli sanoin kuvaamattoman ihana tunne, ihan kuin te molemmat olisitte olleet luonani. Jumalan sanahan sanoi, että Miehen ja Vaimon tulee olla yhtä, meidän tulee myös yhdistää sielumme yhdeksi ainoaksi. älä kätke minulta mitään, ja minäkin aijon olla avoin ja tosi.

Sinä pelkäsit viimme kirjeessä että minä hemmoittelisin Hannan, mutta älä luule että minä jotenkin pidän häntä parempana kuin muut lapset. Mutta niin usein saa kuulla kun muut valittavat että heidän lapset marisee, ja olen esimerkiksi nähnyt Charlotten pojan, mutta usko pois, että Hanna ei ole itkenyt sen enempiä kuin sinä yhtenä päivänä kun hän oli kipeä Iisalmessa. Saat varmaan itse nähdä sitten kun tulet kotiin, kumpa Luoja antaisi hänen olla terve niin uskon ettet voi toivoa itsellesi kiltimpää ja iloisempaa lasta kuin Hanna.

Minä viivyin kaupungissa vain viikon, kotona oli niin tyhjää, joka hetki minä kaipasin sinua oma Ukkoni, siksi minä lähdin, matkaan viihdyttääkseni itseäni, ja olen nyt Kuusilahdessa. Charlotte on odottanut minua kauvan, minähän aijoin mennä Maaninkaan, mutta kun Röhring on matkoilla, ja Charlotte on ihan yksin, niin olin iloinen kun pystyin tuottamaan hänelle tämän pienen ilon. Minulla oli se onni että sain seurakseni Frosterukset, jotka matkustivat Hjellmaneille, oli niin ikävä erota heistä, minä pidän heistä kaikista niin valtavasti, vuodatin monta katkeraa kyyneltä, Tätikin itki, Setä toivotti meidät aina tervetulleiksi heille.

9:nä päivänä pitivät Kymnaasi- ja Kouluopettajat tilaisuuden Tohtorinnan ja Nanny Frosteruksen kunniaksi, nimittäin Kahvi tanssiaiset teen ja supeén kera, Collaneilla, Sielä oli oikein hilpeää ja hauskaa, ja 10:ntenä oli Kymnaasilaisilla noviisijuhlat, kahvia ja tanssia Kymnaasin yläsalissa. minä olin molemmissa näissä tilaisuuksissa, enemmän Tohtorinna Frosteruksen takia. 11:ntenä lähdimme kello 1/2 1. ja kello 4. olin perillä Kuusilahdessa matka meni oikein hyvin, ja pikkuinen oli kiltti ja siivolla.

Täällä puhutaan että Mellander on kihloissa Emman kanssa, mutta minä en usko, mutta varmaan ne menevät, Mellander kun on hyvin ihastunut häneen, enkä minä usko että hänkään täysin kylmä on, minä toivon tosissani että siitä naimakaupasta tulee tosi, hänestä tulee varmasti erinomaisen kultainen vaimo. Minä olen alkanut pitää Emmasta niin kovasti, sinähän pidät hänestä myös. Osoitteessa sinä kirjoitit että minun pitää vain 15 asti osoittaa kirjeeni Tukholmaan, ja seuraavan kirjeen minä siis osoitan Turkuun ja sitten Helsinkiin. Kaikki peloittelevat, että sinä et ehdi kotiin ennen kuin Lokakuun lopussa mutta minä odotan ainakin puolivälissä. Välistä tuntuu että siihen on ihan vähän aikaa, mutta välistä taas pelkään, että miten paljon voi tänä aikana tapahtua, ei, en ole turvassa ennen kuin saan sinut syliini, silloin tuntuu että minä en eroa koskaan, minä en päästäisi sinua pois luotani, jos vielä kerran saan sinut tänne. Luulen että sinä et voi kuvitella miten suuri minun kaipaukseni on. Minä en uskalla jäädä yksikseni, tulee sellainen huoli ja ikävä, että olen ihan kipeä, varsinkin kun sain Mellanderilta kuulla sinun kirjeesi sisällön, hän ei tahtonut ensin kertoa, mutta kun oikein kyselin, hän ei voinut olla sanomatta. Että sinä minun Oma Rakkaani olet ajatellut sellaista.

Minä rukoilen Jumalalta niin kiihkeästi että hän säästäisi sinua, ja antaisi sinun elää Vaimosi ja lapsesi takia, sinulla ei tähän asti ole ollut iloa elämässä, mutta minä uskon ja toivon, ehkä Jumala armahtaa lapsiaan, ja antaa sinun löytää elämäsi ilon pikku kodissasi, Vaimosi ja lapsesi luona, jonka tähden meidän molempien pitää elää, ja tehdä työtä sen jalostamiseksi. Jos minä en oikein osaa ilmaista itseäni oikein, niin älä harmistu, olenhan puhunut vilpittömän ja liikuttuneen sydämmen pohjasta.

Jotta yksikään postipäivä ei menisi hukkaan minä lähetän pojan täältä kaupunkiin, postittamaan tämän kirjeen. Sinä kirjoitat että aijoit vähän lentää ilmapallolla mutta älä missään nimessä rupea semmoista, muista että sinulla on meidät, ja että sinun kuolemasi veisi myös Vaimosi hautaan, siitä minä olen täysin vakuuttunut, että minä en voisi erota sinusta, vaan silloinhan me kohtaisimme Jumalan luona, ja solmisimme meidän siteemme, lujemmin ja ikuisiksi ajoiksi. Mutta Luoja varjelkoon semmoista tapahtumasta. Niimpä toivon, että muutaman viikon kuluttua saan painaa Puolisoni sykkivälle sydämmelleni. Voi hyvin, Jumala suojatkoon sinua ja antakoon sinun elää terveenä. Näkemiin oma Rakas kulta mieheni.

Uskollinen Jeanettesi.

 

Carlin takia älä ole huolissa, hän voi oikein hyvin, ja lukeminenkin kuulemma menee hyvin. Olivia ei ollut ihan terve kun lähdin kaupungista, mutta luulen että se menee pian ohi. – Pappa lähettää terveisiä, myös Charlotte.

 

 

Vertailu

Alkukieli
Alkukielinen pdf: