[kesäkuussa 1846]
Kelpo Veljeni!
En pysty esittämään mitään veruketta selittääkseni, miksi olen anteeksiantamattomasti unohtanut näytehattujen palauttamisen, joten pyydän vain nöyrimmästi, että rakas rouvasi tekisi parhaansa unohtaakseen tämän huolimattomuuden ja toivoakseen parannuksen teon näkyvän tulevaisuudessa. Virhettä vain suurentaa se, etten ole kiittänyt häntä enkä Sinua teidän vaivoistanne, kun lähetitte takkikankaan. Niinpä pyydän, ettette pitäisi kiitosta vähemmän sydämellisenä, vaikka se tuleekin myöhässä.
Jossakin määrin voin syyttää suurta työmäärääni, jota piispantarkastus ja kevättutkinto lukukauden päättyessä suuresti lisäsivät ja aiheuttivat useita unettomia öitä. Vähemmän puolusteluja on pienellä eukkoraukallani, joka lapsellisessa ajattelemattomuudessaan ei muistuttanut minulle, että nämä asiat on hoidettava. Kunpa nyt vain ei olisi aiheutettu tappiota hattujen omistajalle, vaan hän saisi hatut vielä tänä kesänä myydyksi. Joka tapauksessa minun on vielä kestettävä sen kaunottaren viha, joka on saanut kauneimman ajan ohi odottaa hattuaan ja jolla ei nyt sateiden tultua ole mahdollisuutta esitellä sitä asiaan kuuluvalla tavalla.
Minun piti jo kauan sitten pyytää Teitä ystävällisesti matkustamaan tänne etelään näkemään hieman mäkiä ja laaksoja – ja luontoa, joka on kauniimpaa kuin Pohjanmaan kangasmaastot. Me olemme kuitenkin päättäneet itse tehdä matkan, jonka olen luvannut rakkaalle äidilleni jo aikoja sitten, vaikka matkan ajankohta ja kohde ovat vielä päättämättä. Mummelin omat matkahankkeet ehkä pakottavat meidän rajoittamaan omat matkasuunnitelmamme vain lähimmälle maaseudulle ulottuviksi.
Sydämellisimpien terveisten kera ja vielä anteeksiantoa meille molemmille anoen allekirjoitan olevani
ystävä ja veli
Joh. Vilh. Snellman.