Mietintöön sisältyy muun muassa ehdotus, että kyytilaitoksen sekä sillan- ja tienrakennuksen rasituksiin osallistuisivat muiden mukana

1) Luotsitalot. Nyt tilanne on se, että ne luotsitalot, joiden omistajat itse eivät ole luotseja, velvoitetaan antamaan luotsille maapala, talo ja polttopuut. Omistajat pitävät tätä rasitusta niin ankarana – mitä se todella onkin – että he ovat anoneet siitä vapautusta luvaten vastineeksi luopua kaikista luotsitalojen nauttimista vapauksista ja oikeuksista, mm. vapautuksesta kyyditys- ja tienrakennusvelvollisuudesta. Valiokunta haluaa asettaa näille tiloille viimeksi mainitun velvollisuuden ilman että niitä kuitenkaan vapautettaisiin luotsitorppien ylläpidosta ym. Tämä olisi erittäin epäoikeudenmukaista.

2) Kuninkaankartanot ja kruununvirkatalot. Tätä asiaa koskeva säätyjen päätös olisi sellaista valtion varojen käyttöä, jota säädyt eivät ole saaneet tehtäväkseen. Mitä tulee erityisesti sotilasvirkataloihin, joita asia lähinnä koskee, niin pitäisi olla tiedossa, etteivät sotilasrahaston tulot riitä menojen peittämiseen ja että kaupunkien vartioinnissa on silti turvauduttava venäläiseen sotaväkeen. Mainittujen tulojen pienentäminen entisestään merkitsisi uusien menojen sälyttämistä yleiselle valtionrahastolle ja asettaisi uusia esteitä sotalaitoksemme välttämättömän uudistamisen tielle.

3) Kruunun metsät. Valtiovarainvaliokunta on huomauttanut siitä päivänselvästä asiasta, että metsistä saatavat tulot eivät kata niiden hoitokustannuksia. Kun lisäksi myös sahojen tulee osallistua nyt kyseessä oleviin rasituksiin, tästä kertyy kruununmetsien osalle kaksinkertainen verotus. Sahanomistajahan nimittäin ottaa tietenkin puolestaan omansa metsänomistajalta. Ei tarvitse muistuttaa, että myös tämä verotus olisi valtiovarojen käyttöä, sillä selväähän on, että veroista suoraan metsien osalle lankeava osuus tulisi maksettavaksi käteisellä valtiovaroista.

On valitettu, että useasti mainitut rasitukset kohdistuvat maahan. Pääsääntöisesti valiokunta ei ole keksinyt muuta neuvoa kuin jatkaa rasituksen kohdistamista kaikkeen maahan. Siksi se vaatiikin myös uutta, talousoppien jo kauan sitten unohtamaa pääoman verotusmuotoa. Valiokunta toisin sanoen ottaa maanomistajalta osan tämän omaisuuden arvosta, nimittäin sen pääoman jonka koron ehdotettu vero muodostaa. Jos kruununmetsien välitön ja välillinen maksu kohoaisi esim. 500 000 markkaan, niin sen arvo viiden prosentin koron mukaan arvioituna laskisi ainakin 10 miljoonalla markalla.