Tukholmassa 7.7.1843
Parahin Veli
Kiitoksia viime kirjeestäsi ja siitä mielenkiintoisesta keskustelusta, jota olet kolmessa kirjeessäsi jatkanut. Vaikka se ei monissa kohdissa tosin ole saanut aikaan minkäänlaista muutosta vakaaseen käsitykseeni, olen kuitenkin oppinut niin paljon, että sitä itsekin kiitollisena ihmettelen. Nyt lienee kuitenkin aika lopettaa tämän aiheen käsittely; ja sen teenkin; lisäämättä enempää kuin selityksen joistakin lausumista, jotka näyttävät haavoittaneen.
Toinen on: ”että herroille filosofeille tekee tavattoman hyvää se, että heidät pakotetaan olemaan rehellisiä”. Tämä oli viittaus sinun omaan tunnustukseesi: että olet toisinaan salaa tehnyt myönnytyksiä kokemuksen hyväksi asiassa, jota olet jo käyttänyt filosofiseen todisteluun. Näin filosofit yleisesti menettelevät, kun he ryhtyvät kirjoittamaan luonnontieteestä ja oikeustieteestä. Se on silti joka tapauksessa sopimatonta käytöstä, joka huonosti sopii siihen ylvääseen asenteeseensa, jonka he omaksuvat ryhtyessään luovaan työhön. Toinen on: että muun muassa ruotsalaisuuteni pitäisi toki osoittaa minulle, miten turha minun on toivoa saavani sinut tunnustamaan olennaisen erehdyksen. En ole tällä mitenkään asettanut kyseenalaiseksi sinun kiintymystäsi maahan, jossa olet syntynyt. Luulin vain ilmoittavani, että tiedän, miten paljon arvostat maanmiesteni filosofisia kykyjä. Olet kahdessa kirjeessä vakuuttanut, ettet koskaan kirjoita ruotsiksi yhtään filosofista teosta. Tällä kielellä on kuitenkin ennen kirjoitettu jokusia ehkei aivan kelvottomia filosofisia teoksia, enkä voinut välttyä pitämästä tuota selitystä kopeuden ilmauksena ja uskoin todellakin, että minulla oli sekä oikeus että aihetta vastata siihen tuolla tavalla. Rakkaus ilman kunnioitusta on mahdollista. Kansakunta haluaa kuitenkin myös jälkimmäistä. Jos viime aikoina julkaistut filosofiset teokset nyt todellakin olisivat filosofiselta arvoltaan vähäisiä ja filosofian tutkimus olisi täällä samana aikana joutunut rappiolle, ei tuollainen asiaintila, jota en suinkaan kiistä, vaan jonka päinvastoin tunnustan todeksi, näyttäisi toki oikeuttavan niin ankaraa koko kansakunnan tällaisiin tutkimuksiin soveltuvan kyvyn mitätöimistä kuin sinun kirjeessä esittämäsi aivan perustelematon lausuma näytti sisältävän. Nyt viimeksi esittämäsi lausuma ranskalaisten ja ruotsalaisten samanlaisesta suhtautumisesta ”järjestelmiin” ja ”järjestelmälliseen” ei sitä vastoin sisällä lainkaan halveksuntaa, ja ruotsalainen voi aivan hyvin kelpuuttaa sen myös selitykseksi siihen, miksi sinä, joka olet omistautunut Hegelin järjestelmän levittämiseen ja kehittämiseen, et halua kirjoittaa ruotsiksi mitään ankaran tieteellistä. Se, joka on lukenut filosofian alkeiskurssisi toiseen vihkoon kirjoittamasi esipuheen neljännen kohdan, havaitsee toki, että äsken mainittu arviointi sisältää ankaran tuomion, mutta siitä ei nyt tarvitse niin rajusti säikähtää.
Olet yleensä pitänyt sanontojani jyrkkinä. Minä olen havainnut sinun sanontasi samanlaisiksi, ”Hanc veniam damus, petimusque vicissim” [Annamme tämän luvan ja anomme vastavuoroisesti]. Luultavasti kumpikaan ei ole uskonut, että vastapuoli pitäisi sanontoja niin jyrkkinä kuin tässä näyttää käyneen. Sinun käsityksesi filosofian vaatimuksista oikeuden alueella lienevät hieman erilaiset kuin minun: käsityksesi Ruotsin kansan kutsumuksista tällä haavaa samoin. Sinä puhut kehityksestä yleensä. Minä uskon, että koko skandinaavinen Pohjola on tällä hetkellä astumassa tielle, jolla Ruotsin kutsumuksena on näytellä osaa, joka ei ole merkityksetön. Tuollaisia odotuksia sinulla tuskin on. Ja tähän päättyköön tämän aiheen käsittely.
Nyt toiseen asiaan. Jos tahdot ja voit olla ystävällinen ja toimittaa oheisen kirjeen Nordströmin käsiin, tekisit minulle erityisen hyvän palveluksen. Ole ystävällinen ja pane se uuteen kuoreen.
Tuus [sinun] Bergfalk
