Palossa 28.11.1834
Rakas poikani!
Sain elokuisen kirjeesi palatessani kotiin, ja se teki iloni täydelliseksi, koska Kaitselmus on suonut meille kaikille varjeluksensa niin sielun kuin ruumiinkin osalta. Minulla oli menomatkalla vastatuulta, mutta paluumatka sujui varsin suotuisasti, niin että ennätin saada koko takilan puretuksi ennen talven tuloa, mikä tapahtui 28. lokakuuta, jolloin Uudenkaarlepyynjoki jäätyi pysyvästi umpeen.
Pian Grimsbystä merelle lähdettyämme sairastuin luultavasti kuparinhomeen takia tai lievään koleraan, mutta voitin taudin 8 päivässä: se olikin onneksi varustamolle, sillä minulla ei ollut perämiestä, vaikka priki on 100 lästin vetoinen; ketään ei kuitenkaan ollut saatavissa merelle lähdettäessä, sillä lähtö oli kiireinen.
Teidän kesähuvinne, joista Annu on antanut täydellisen kuvauksen kirjeessään äidille, sivistyneiden ja jalojen ihmisten seurassa ovat ilahduttavasti täysin toisenlaisia kuin olot täällä meidän pesässämme Härmässä; älä kuitenkaan luule, että me olisimme täysin vailla kaikkea piristystä elämän hankaluuksien keskellä; toisinaan meillä on Palossa yhä hauskaa niin kuin ennen; ja arkielämässä aika kuluu nopeasti, kun on jokin päämäärä, jota kohti pyritään. –
Tein työtä ja hoitelin asioita täydellä touhulla koko kevätkesän, ja äiti on puuhannut samalla lailla koko syksyn; kuivuus vähensi kuitenkin satoa hienoilla hiesupelloillamme paljon; eiväthän kasvien juuret saaneet tänä kesänä sadepisaraakaan. Ruis selviytyi parhaiten, niin että voimme tulla toimeen kesään saakka; keittiökasvitarhan mikään laji ei kasvanut.
Nyt muihin asioihin! Raatimies Lithen kertoi, että August jäisi laivasta Viipurissa, ja lisäsi – siinä hän tekee oikein, sillä hänen on pyrittävä perämieheksi, mutta nyt alan huhujen perusteella epäillä, ettei hän edes palannut laivan mukana, kun hänestä ei kuulu mitään, mikä olisi toki valitettavaa. Lähetä pian tieto tästä asiasta.
Paroni Strombergilta voin kertoa sellaiset terveiset, että hän viihtyy mainiosti postimestarina, mutta koko kaupunki elää huolettomasti humussa ja sumussa, niin että minua pelottaa sinne matkustaminen, mutta pian minun on kuitenkin pakko lähteä.
Sanon niitä luunmurskaamoiksi, ja sen ne kyllä ansaitsevat, niin ne nylkevät maata. Ruis maksaa nyt 10 riikintaalaria ja keväällä varmasti 16 riikintaalaria luotolla, silakkatynnyri 24 riikintaalaria, suola 7 riikintaalaria jne., jne. Milloin teidän filosofianne tai kasvatusteorianne käännyttää tämän kansan isänmaanystäviksi?
Apteekkari Benzelstierna on nyt ainoa kirjallinen ystäväni, häneltä saan joitakin varsin tuoreita julkaisuja. Luin viimeksi Sniadeskin kirjoituksen orgaanisen elämän teoriasta ja Broussais'n kirjoituksen lääketieteen teoriasta Lääkäriseuran aikakauskirjasta, ne ovat varsin mielenkiintoisia, myös kolerasta ym. Hän lukee nyt Steffensiä, haluatko saada sen takaisin tänä talvena, pitääkö minun lähettää se?
Saanko pian ottaa vastaan jonkin ilahduttavan ihmiskuntaa hyödyttävän tuloksen filosofoinnistasi, jollaisella lupaat minua ilahduttaa? Aikaa ei kuitenkaan liene riittävästi; maksa sitten velka sopivalla kirjalla. Jos havaitset oivalluksen hetkien alkavan ilmaantua, kirjoita heti muistiin ideasi, sillä muuten ne katoavat mielestä kuin uni; kadun suuresti, että olen lyönyt tämän laimin.
Uusikaarlepyy 9. joulukuuta. Viime viikolla tuli suojasää ja rekikeli oli huono, nyt olen paroni Strombergin luona ja voin lähettää kirjeeni eri suuntiin. Sano lämpimät terveiset ympärilläsi oleville ystäville ja Annulle, minun pitäisi ilahduttaa häntäkin muutamalla rivillä, mikä tapahtuu pian, jos elää saamme. Voi hyvin, rakas poikani!
C. H. Snellman.
PS Olet varmaankin saanut kirjeen Augustilta. Hän palasi kotiin 2. joulukuuta ja voi hyvin.
