Keppo 7.9.1848

Rakas Janne! 

Nyt nimitän sinua tuolla nimellä, jos se vaikuttaisi paremmin. Viime kesänä sinä matkustelit, ja minä kirjoitin sinulle tervetulotoivotuksen saadakseni tietää, mitä olit voittanut eksistenssillesi. Huhupuheena olen kuullut, että sinä olet tänä kesänäkin lentänyt pois. Anteeksi uteliaisuuteni, sinä olet toinen minäni, mutta eipä minua kai pitäisi kiinnostaa sen tietäminen, mitä sinä nyt olet voittanut. Meidän suunnitelmiamme ja meidän toimiamme ohjaa korkeampi kaitselmus, vaikka olemmekin itsekkäitä. Menen tyytyväisenä hautaan tietäessäni, että sinä olet toiminut todellisen ihmisyyden hyväksi, tulevaisuus on meiltä salattu. Sinun ei tarvitse kantaa huolta aineellisesta toimeentulostani, niin kauan kuin lapseni Otto ja Anna ovat lähelläni. Jäljellä on yksi toivomus, jonka täyttymistä ei minulle suotane, että saisin oppia tuntemaan sinun rakkaan vaimosi ja syleillä jotakuta sinun jälkeläistäsi. Samoin se, että muistat Herlinin muoria, joka äskettäin ilahdutti meitä kirjeellään.

Voi hyvin! Sitä toivoo isän sydän.

C. H. Snellman