Upsalassa 18.10.1827
Veli ja Ystävä!
Tervehdys Upsalasta! Matka veden yli tapahtui kannen alla ja päällä melulla ja metelillä. Sää oli kaunis, tuuli suotuisa, mutta heikko. Suurta salonkia pitivät hallussaan kolme helsinkiläistä kauppiasta, sotapäällikkö, luutnantti Arrhenius, ylioppilas Baer ja allekirjoittanut. Mies se, joka pystyi selviytymään tuoksinasta saamatta nenälleen. Kamasaksojen 30 viinipulloa, 16 portteripulloa ja vaikka kuinka paljon arrakkia tämä yhteistalous tyhjensi yhdessä. Jouduin varustamaan sen vain leivällä – ja tähän tarpeeseen olikin Anetten leipomuksista varsin paljon hyötyä. Joten sinä kiittänet häntä minun puolestani. Jokainen suupala juustoa, meetvurstia, lintua, pyytä, hanhea ym. oli huuhdeltava alas viinillä ja portterilla, ja joka iltapäivä tehtiin toteja. Hankalimmaksi kävi tilanne sotapäällikölle, joka ei juonut totia eikä juuri viinaakaan ja oli sitä paitsi homo simplex et superbus [yksinkertainen ja röyhkeä ihminen].
Tukholmassa me (Baer ja minä) viivyimme 6 vuorokautta. Siellä vallitsi kaikkialla uusi vireys. Eniten minua ihastutti näkymä Mosebackelta yli Tukholman kaupungin – seuraavaksi eniten ”Ingeniösa indianen” Suuressa oopperassa. Musiikkikorvani ei sallittu kuulla rouva Angeliquea. Hän sairastui sinä päivänä, jolloin konsertin oli määrä olla.
Koska olin päättänyt lykätä yliopistoon kirjoittautumiseni kunnes näköpiirini valkenee, minun oli myös kiellettävä itseltäni ilo käydä tervehdyskäynnillä kenenkään akateemisen opettajan luona, niin hauskaa kuin olisikin tuntea *** patres [opettajia]. Turun palo voisi entisestäänkin laajentaa keskustelunaiheita heidän kanssaan. Tämmöisestä syystä en voi myöskään sanoa heistä mitään. Studiosorum upsaliensium [upsalalaisten opiskelijoiden] elämäntavat muistuttavat jossakin määrin auraicorum [turkulaisten] tapoja. Tuota väkeä liikkuu kaduilla varsin vähän heidän lukumääräänsä nähden. Kapakkaelämää on totta vieköön paljon vähemmän kuin olisin ollenkaan aavistanut. En ole vielä nähnyt yhdenkään ylioppilaan juovan enemmän kuin kaksi pikarillista punssia. Sekin tapahtuu varsin harvoin. Yleensä juodaan yksi lasi kaljaa, yksi lasi olutta tai portteria. Uteliaisuuttani olen käynyt kapakassa kaikkina päivän aikoina. Ennen kello kuutta kapakat ovat olleet melkein tyhjiä ja ruokapaikat täynnä vain ateria-aikoina. Niissä kaikki tapahtuu äänettömästi ja kohteliaasti, niin että se on jopa melkein ikävää. Tähän mennessä saamieni kokemusten perusteella olen samaa mieltä kuin professori Hwasser. Yksinkertainen elämä täällä on sitä, että niin kotona kuin kodin ulkopuolella eletään niin niukasti kuin olot vaativat yrittämättä vähimmässäkään määrin herättää huomiota. Monien elämäntapa tuntuu minusta jopa olevan saituuden rajoilla. Pölyinen takki ja kaulukseton mies vetävät kuitenkin kaikkien katseet puoleensa. Kaulus saa muuten edustaa mitä muotia tahansa eikä sen likaisuudellakaan ole väliä, kunhan se vain on näkyvissä.
Lähtiessäni Degerbystä unohdin huoneeseesi Stambergin Horatius-edition ja omaan huoneeseeni muutamia saarnoja. Ensiksi mainittu on minulle hyvin arvokas, sillä täältä on kirotun vaikeaa saada kirjoja lainaksi – kaikissa kirjastoissa on ensiksi luovutettava varmasti riittävä takuusumma ja toiseksi sitouduttava maksamaan kirjan hinta kaksinkertaisena, jos sille aiheuttaa pienimmänkin vahingon. Myös viimeksi mainitut haluaisin hyvin mielelläni saada takaisin, joten pyydän Sinua ystävällisesti työntämään kaikki nämä muinaismuistot kuoreen ja osoittamaan sen ensiksi minulle ja toiseksi ensisijaisesti komministeri, maisteri Tulindbergille ja lähettämään sen jonkin vielä tänä syksynä Tukholmaan purjehtivan purkin (paquetten) mukana. Noudan sen Tulindbergilta. Tänä syksynä on toki ehkä pistäydyttävä pääkaupungissa katsomassa ”Taika-ampujaa” ja ”Preciosaa” sekä kuulemassa Rouvaa, koska hän viettää talven täällä. Kirjoita pian ystävällesi Carolukselle.
PS Ystäväämme Nervanderia en onnistunut tapaamaan Tukholmassa. Ehkä hän oli saapuessani jo lähtenyt paluumatkalle.