Eckerössä 15.9.1858

Setä hyvä 

Nyt minun on muutamalla rivillä kerrottava sedälle onnettomuudestamme. Toisena yönä Kristiinasta lähtömme jälkeen laiva alkoi vuotaa, niin että saimme vaivoin pumpatuksi tarpeeksi vettä ulos, 3. päivän vastaisena yönä jouduimme kehnoon säähän, sadekuuroihin ja ukonilmaan, illalla saimme näkyviin Understenin majakan valon, käänsimme keulan tuuleen pienet purjeet ylhäällä, pumppasimme yhtä mittaa, sitä paitsi kaikki miehet kapteenista alkaen olivat sairaita, minä olin ainoana terve, koko yön olin kannella välillä pumppaamassa, välillä ruorissa, aamulla saimme näkyviin Högstenin merkkitornin, kaikki valittivat, ja päätettiin pyrkiä satamaan, ohjattiin siis lähimpään rantaan Getaan, törmättiin ensin kaksi kertaa vedenalaiseen kariin, irtoköli irtosi ja pohjalankut vaurioituivat, puoli peninkulmaa lähempänä rantaa törmättiin vedenalaiseen kivikkoon, minkä jälkeen laiva täyttyi vedellä, saimme kuitenkin ulos kannelle suurimman osan, mitä oli kajuutassa sen lisäksi, mitä meillä oli irrallaan, ihmiset saivat kaikki omat tavaransa pelastetuksi, sillä ruhvi oli kannen yläpuolella, sitten onnistuimme saamaan maihin köyden, jonka avulla laiva tasapainotettiin merenkäyntiä vastaan, tällä meren kalliolla me olimme kolme vuorokautta, sitten tuli kuitenkin ihmisiä jo toisena päivänä, ja he pelastivat laivasta kaiken, mitä pelastettavissa oli. Olemme nyt Eckerössä, huomenna annetaan meriselitys, ja sitten matkustamme kotiin. Ei muuta enempää kuin se, että voin hyvin ja olen myös tullut hyvin toimeen kapteenin kanssa, vaikka hän on ollut äreä, hän ei ole sanonut minulle pahaa sanaa.

Voi hyvin; kerro terveisiä rouva Heinzelle ja vahtimestarille.

C. Snellman