Kristiinankaupungissa 9.2.1844

Armas veli!  

Viime syyskuun lopussa lähettämäsi kirjeen johdosta olen elänyt sen iloisen toivon vallassa, että saisin nähdä sinut täällä tänä talvena, mistä olen nyt kuitenkin joutunut luopumaan.

Koska kaikki, mikä koskee minua ja omaisiani, on ennallaan, minulla ei ole tässä mielessä mitään kirjoitettavaa. Syynä siihen onkin se, että postimestarimme Grönberg mainitsi pari viikkoa sitten, että jonkun lehden toimittaja (Vaasasta) on lahjoittanut herroille postimestareille ensimmäisen vuosikerran heidän vaivojensa palkkioksi, ja kun herra Grönberg, joka kieltämättä on saanut Sinulle täältä enemmän tilaajia kuin muuten olisit saanut, tuntui toivovan, että hän saisi ilmaiskappaleen, ja esitti lisäksi, että sama etu annettaisiin hänen virkaveljilleenkin, halusin saattaa asian tiedoksesi.

Saima on muuten suosiossa ja siitä pidetään, vain rivien mutkittelu on kiusallista. Maamiehen Ystävä voi toivoa vielä paljon tilaajia, he eivät ole ehtineet, eikä talonpoika pidä kiirettä. Voitaisiinko lehti painaa samaan aikaan ruotsiksi täkäläistä rahvasta varten?

Olen äskettäin saanut tiedon, että isä ja Otto perheineen voivat hyvin. Wilhelm Snellman kävi luonamme vähän aikaa sitten. Terveydentilastani en voi kertoa mitään hyvää. Yskä ja rintakipu jatkuvat, pelkään että tauti pahenee kevätpuolella. – Olen tyytyväinen ja valmis pahimpaan.

Hyvästi, armas veli! Minulle on rakas nautinto se, että saan tästä lähtien joka lauantai tavata Sinut, kuulla ääntäsi. Sinun oma

Augustisi.

PS Kumpaa pidät käyttökelpoisempana, vanhaa oikeinkirjoituksen opetusta vai Lancasterin tauluihin perustuvaa menetelmää?