Vuojoella 14.9.1836
Rakas veli!
Kun kirjoittamisemme Sinulle on jäänyt näin pitkään, haluaisin nyt mielelläni kirjoittaa seikkaperäisesti, mutta aika ei salli sitä. Luulin, että koko iltapäivä olisi ollut käytettävissäni kirjoittamiseen, mutta juuri kun minun piti aloittaa, saimme mieluisen vieraan, joka tuli minua häiritsemään. Hän oli vaasalainen Schroderus mukanaan sisarensa: rouva Sjöberg. He viipyivät luonamme vain muutaman tunnin, mutta saimme kuitenkin terveisiä rakkailta ystäviltämme Pohjanmaalta ja saimme kuulla, että he voivat hyvin. Schroderus matkusti Turkuun pastoraalitutkintoaan varten. Nyt kuitenkin otan yhteyden Sinuun, Janne hyvä! Ja haluaisin mielelläni puhua paljon Sinun kanssasi, mutta mitä. Sinä et vastaa minulle sanallakaan, olisin kuitenkin tyytyväinen, jos voisin edes odottaa saavani vastauksen tulevaisuudessa. Minkä takia, rakas veli, et anna kuulua itsestäsi? Se haavoittaa mieltäni joka kerran, kun tätä ajattelen. Luulen todellakin, että Sinä arvelet olevasi aivan yksin maailmassa, ilman yhden ainoankaan todellisen ystävän lämmintä myötämielisyyttä. Armas veli, kunpa voisin osoittaa Sinulle, että pidän Sinusta hyvin paljon ja että ajatukseni sangen usein kohdistuvat Sinuun ja suuriin huoliisi. Jos luulet, ettei minun sydämeni tunne sisarellisia tunteita Sinua kohtaan, et tunne minua lainkaan oikein. Miten saattaisin siitä syystä, että saan tuekseni hyvän ja rakastamisen arvoisen miehen, unohtaa niin perin pohjin hyvän ja hellän veljen, jonka hellyyttä ja isällistä huolenpitoa olen varhaisimmista vuosistani lähtien nauttinut oppien ne tuntemaan. Jumala taivaassa siunatkoon Sinua, rakas veljeni, kaiken sen hyvän takia, jota olet osoittanut kehnolle sisarelle, joka ei ehkä ole missään asiassa pystynyt vastaamaan Sinun odotuksiasi. Olkoon Jumala armollinen ja korvatkoon Sinulle kaksin verroin kaiken sen, minkä teet sekä minun että muiden hyväksi. Näin toivon ja näin vilpittömästi rukoilen Herraa. Kun Carl kävi luonamme kesällä, sain terveisiä tai tietoja Sinusta ja kuulin silloin, että olit lähtenyt pois lyseosta, niinpä olet nyt entistä vapaampi. Jos haluaisit tarttua suunnitelmaan, joka minulla on mielessäni, se olisi hyvin hauskaa meille täällä: nimittäin että panisit sen täytäntöön tulemalla tänne syömään joulupuuron kanssamme – miten hauskaa olisikaan tehdä pienet jouluvalmistelunsa toivoen, että saisi jouluaattona alkaa odotella niin rakasta vierasta. Kukapa tietää, ehkä tämä on viimeinen joulu, jolloin asumme toisistamme vain 25 peninkulman päässä, ja paljon ennättää tapahtua ennen seuraavaa joulua, sellaistakin, mikä voi silloin tehdä tapaamisemme hankalaksi. Eikä pidä lykätä huomiseksi sitä, minkä voi tehdä tänään. Tämä on nyt yhteinen toiveemme, kuuletko sitä Janne hyvä? Me olemme kaikki olleet Jumalan kiitos terveitä ja olemme tyytyväisiä ja onnellisia. Kesä on nyt pian täällä kokonaan lopussa. Ruis kuuluu paikoitellen Pohjanmaalla ja sisämaassa kärsineen vahinkoja. Kotoa emme ole saaneet kirjeitä – neideiltä olen kuullut, että he ovat ainakin terveitä. Emme tiedä Augustistakaan mitään muuta kuin sen, että hänen komennossaan on Lithenille kuuluva uusi alus. Sofie ei ole lainkaan kirjoittanut meille, August ehkä viipyy poissa talven yli. Ehkä Sinä olet saanut Augustilta kirjeen. Kerro terveisiä kaikille minun tutuilleni, erityisesti Bergbomin tädille. Herra Grönberg on nyt luvannut tuoda Sinulle kirjeemme ja suulliset terveisemme, saapa nähdä, tekeekö hän sen. Voi hyvin, rakas veli, Jumala kanssasi. Otapa nyt asiaksesi kirjoittaa meille ja tuota meille iloa vastauksellasi. Älä unohda altista ystävääsi ja sisartasi
Anna Esseniä.
PS Gustava Snellman lähettää Sinulle paljon terveisiä. Hän jää luoksemme talveksi.
