Härmässä 6.10.1835

Hyvä rakas Janne!! 

Vaikka Sinä et itse kirjoita, toivon kuitenkin, ettei Sinulla ole mitään kirjeiden saamista vastaan – en minäkään ole tohtinut tehdä mitään johtopäätöksiä hiljaisuudestasi, kun kuitenkin uskon, että olet minun sama armas, hellä veljeni kuin olet aina ollut. Ainoa päätelmäni on tästä syystä se, että Sinäkin olet samanlainen hidas kirjoittaja kuin aina ennenkin. Mutta, Janne kulta, älä nyt kuitenkaan anna meidän enää kauemmin turhaan odottaa, vaan kiirehdi nyt ilahduttamaan meitä muutamilla riveillä, kun nyt jopa isäkin kirjoittaa Sinulle odotettuaan pitkään turhaan Sinun kirjettäsi (jonka jo minun kauttani lupasit hänelle). Minulle kirjoittaneiden Bergbomin tädin ja myös Carl Essenin välityksellä olen kuitenkin kuullut Sinun olleen terveenä.

Tädiltä myös kuulin, että olit Danskarbyssä silloin, kun hän kirjoitti, ja olin iloinen siitä, että olit edes hiukan pistäytynyt ulkona vinttikamaristasi tänä kesänä. Koko heinä- ja elokuu kuluivat minulta niin nopeasti, etten käsitä, mihin tuo aika oikein meni. Olin kuitenkin poissa hyvin paljon, sillä olin tehtaalla pari viikkoa ja autoin tätiä hiukan ompelutöissä. Sitten olin viikon Herlinien luona. Kun sitten tulin kotiin, oli Otto täällä usein, ja käyntien välillä minulla oli kiire ompelutöissä, joita tein sekä Carlille että Otolle, jotka kumpikin matkustivat täältä pois. Maalahden-matkallani minulla oli oikein hauskaa. Minusta tuli siellä Svahnien pienen tytön kummikin. Sitten palasin kotiin Reuterin tädin mukana, ja kotimatka olikin ikävämpi. Ainoa ja suurin iloni on nyt ollut kirjeiden saaminen ystäviltäni. Muuten istun nyt Palossa yksinäni – ja olen tähän kuitenkin varsin tyytyväinen. Vaikka olenkin joskus kaivannut ystäviäni, en voi kuitenkaan missään nimessä sanoa, että minulla olisi ollut ikävää siinä mielessä kuin sanaa käytetään. Kun ajatukseni ovat Helsingissä (kuten sangen usein käy), minusta tuntuu siellä viettämäni aika nyt kuin unelta, jossa vielä usein uneksin olevani. Toivon saavani tädiltä pian jälleen kirjeen, koska hän on luvannut ilmoittaa minulle häittensä ajankohdan – ja oletan, ettei siihen enää kauan mene. Ole hyvä, parahin Janne, ja esitä sydämelliset terveiseni rakkaalle Bergbomin tädilleni sekä muille ystäville. Kerro paljon terveisiä Marie Lindforsille, jolle olen usein halunnut kirjoittaa, mutta kun olen näin kauan odottanut kuhnailevaa Sofieta, joka lupasi lähteä matkaan, mutta ei koskaan saanut sitä tehdyksi, olen näin kauan lykännyt asiaa, mutta nyt se kyllä pian tapahtuu. Otolta sain kirjeen äskettäin. Hän voi hyvin ja kysyy kaikissa kirjeissään, enkö ole jo saanut kirjettä Sinulta. Carl Essen ei kai enää ole Helsingissä.

Täällä on kaikki jo hyvin syksyistä ja ennustaa talven tuloa. Tähän saakka meillä on ollut kaunis syksy, mutta nyt alkavat sateet ja lokakelit, on kylmää ja kolkkoa, niin että sormeni ovat tänään aivan kohmeessa.

Tapasin Augustin Vaasassa palatessani Maalahdesta. Minun oli matkustettava Palosaareen saadakseni tavata hänet, sillä hän ei päässyt kaupunkiin, ja kun matkustimme Maalahteen, kävi niin ikävästi, että juuri Vaasaan tullessamme August lähti sieltä merelle, ennen kuin Otto ehti tapaamaan häntä. Ja ollessani Maalahdessa hän kävi täällä Sofien kanssa ja olisi halunnut tavata minut. Hän jää talveksi kotiin ja viettää häitään ehkä jo joulun aikaan. Me pidämme omamme joko keväällä tai kesällä. Oli jo päätetty, että ne ovat kesällä, ja sitä haluaisin mieluimmin, mutta Otto tuntuu uskovan, että hän saa niin paljon töitä, että hän ei pääse helposti irtautumaan. Minulla on nyt suunniteltavana sangen paljon kudontatöitä ja luon nyt ensimmäistä kangasta, siitä tulee suunnilleen 40 kyynärää parkkumia. Se kyllä lämmittää minua näinä kylminä syyspäivinä, kunhan vain rintani paranisi. Minulla on 3 viikkoa ollut aivan kamala nuha, joka on painunut rintaan ja piinannut minua niin hirmuisesti … että olen aivan ärtynyt enkä voi ainakaan olla oikein iloinen. Nuhahan on aina saanut minut huonolle tuulelle ja tuntemaan oloni hyvin epämukavaksi. Joitakin vähäisiä kotikonsteja olen käyttänyt, mutta tällä kertaa niistä ei ole ollut apua, ja tauti on vain painunut yhä pahemmin rintaan, ja yskin kuin Marie. Olisinkin kauan sitten turvautunut espanjankärpäseen, jollen olisi aina muistanut kieltoasi. Viimeksi ottamani jalkakylpy on nyt lievittänyt vaivaa hieman, ehkä se on nyt muutenkin paranemassa, vaikka sitä ei heti huomaakaan. Isä sanoi, että minun on välttämättä annettava iskeä keuhkosuonta käsivarrestani heti paikalla, kun sää selkenee – ja toivon nyt, että tilani Jumalan avulla paranee. Olen yrittänyt saada Albertia lukemaan ja kirjoittamaan. Jumala tietää, kuinka hänen käy. Hän ei voi vielä aloittaa ulkolukua, sillä hänellä ei ole minkäänlaista ajattelukykyä. Väsyn toisinaan aivan hirvittävästi tähän pänttäämiseen hänen kanssaan. Janne kulta, suo anteeksi töherrykseni, Sinulla voi kyllä olla vaikeuksia saada siitä selvää. Kirjoita nyt pian alttiille sisarellesi

Annulle.

Etpä tiedäkään, että osaan hiukan soittaa kitaraa ja minulla on soitin itselläni.

9. lokakuuta

Minun on vielä lisättävä muutama rivi, sillä sain eilen Bergbomin tädin kirjeen, jossa hän kertoi, että Sinä olet kirjoittanut minulle. Kiitoksia siitä, Janne hyvä, mutta en ole saanut kirjettä. Jos olet lähettänyt sen postitse, tämä on merkillistä. Toivon kuitenkin, että se joskus saapuu perille, ja olen jo hyvin iloinen kuultuani, että olet kirjoittanut – sekä Carl Essen että täti kertovat Sinun Toveristasi! Kai se nyt jonkinmoista seuraa on, mutta minusta tuntuu, että sillä on pakostakin ikävää, jos sen on istuttava kotona kaiket päivät, kun Sinä olet poissa. Ehkä se on kuitenkin jo niin iso, että se juoksee mukanasi koulussa. Carl Essen kertoi, että Sinä olet siitä niin mustasukkainen, että sitä tuskin saa edes koskettaa. Vastaisin nyt mielelläni tädille, mutta en ennätä, isä lähtee aivan heti. Kerro hänelle sydämelliset terveiset, kun joku seuraavan kerran lähtee kaupunkiin, kirjoitan hänelle. Kuulin tädiltä myös, että aiot jäädä asumaan mukaviin huoneisiisi. Olin hyvin yllättynyt siitä, että Lindforsit ovat poissa. Täti kertoi, että Fredrika Runeberg on kirjoittanut minulle – onko hänen kirjeensä vielä Sinun hallussasi? Hyvästi, Jumala olkoon kanssasi. Sinun

Annu