Tammisaari 14.8.1872

Rakas Snellman! 

Ida-parka kirjoittaa, että hän on sairastunut ja joutuu pysyttelemään vuoteessa. Hän pyytää, että lähettäisin hänelle 150 markkaa, mutta kun minulla ei ole annettavaksi enempää kuin 100, ne ovat nyt ohessa; jos hän tarvitsee enemmän, pyydän, että rakas Snellman on ystävällinen ja lainaa hänelle.

Pyydän rakasta Snellmania lähettämään hänelle myös pullon sitruunanmakuista magneesialimonadia; se on lievä ulostuslääke, jota saa apteekeista tai Hartwallin vesitehtaalta. Raha-asiani ovat huonolla tolalla, sillä minun on nyt elettävä omistamani pienen pääoman varassa – niin kauan kuin sitä riittää, eikä sitä kovin kauan riitä. Olen hyvin huolissani siitä, miten Ida selviytyy minun poismenoni jälkeen, en luule jaksavani talven yli. Ida tarvitsee paperia ja lakkaa, jota rakas Snellman varmaan ystävällisesti lähettää hänelle. Parasta olisi, että hän tulisi kotiin heti kun jaksaa.

Maksun, josta on ollut puhetta, lähetän heti, kun saan tietää, mitä saamani 2 purkkia Libichin lihauutetta maksoivat ja kaikki muu mitä siihen on lisättävä.

Pyydän, että Hanna ja pojat pitäisivät huolta Idasta ja allekirjoitan

lämmintä kiintymystäni vakuuttaen

A. Wennberg

PS Mukana oleva jauhepakkaus pitäisi myös toimittaa Idalle.

W–g.