H:ki 16.8.1873

Rakas Poikani. 

Viime kirjeesi heinäkuulta tuotti minulle hiukan lohtua. Ei minulle toki ole helppoa maksaa sinun velkojasi. Mutta murehdin sinun epärehellisyyttäsi minua kohtaan ja huolta sinun tulevaisuudestasi.

Nuo esitykset, jotka ovat tuhonneet sinut, voivat toistua milloin hyvänsä. Jollet kaihda niiden alkusyytä, juopottelua, asialle ei voi mitään. Päätä ettet koskaan laske jalkaasi kapakan sisäpuolelle. Lopeta kaikki seurustelu niissä käyvien henkilöiden kanssa. Älä koskaan jää mihinkään seurueeseen viimeiseksi, vaan eroa siitä ajoissa.

Mutta elääkseen näin täytyy osata olla ilman seuraa, löytää suurimman ilonsa yksinäisyydestä ja se puolestaan vaatii, että ihmisellä on korkeampi päämäärä, joka tekee työn rakkaaksi ja antaa ajatuksille askarrusta.

Käsittääkseni mikään ei estä Sinua kirjoittamasta lyhyehköjä tutkielmia – mikään muu kuin puuttuva kiinnostus sekä taitamattomuus. Tiedon saaminen riippuu omasta tahdosta ja on helppoa, jos kiinnostusta on. Ja tämä taas herää lukemalla erinomaisten kirjailijoiden teoksia.

Jos Sinä kuljet sitä tavallista tietä, että teet vain mitä on pakko, on tulevaisuutesikin sen mukainen. Valitettavasti teidän seuranne ovat olleet sellaisia, ettei niistä löydy mitään korkeampia pyrkimyksiä. Ja teidän opintonne ja tutkintonne ovat jääneet niitäkin alhaisemmiksi. Vähäisenkin harkinnan jälkeen häpeän tämän johdosta pitäisi yllyttää jopa Sinua hyvittämään tapahtuneen jollakin ansioitumisella.

Palataanpa Sinun suhtautumiseesi minuun. Jos olisit tunnustanut Kristiinankaupungissa tilanteesi, niin kalliiksi kuin se tulikin, olisi luultavasti moni asia jäänyt tapahtumatta, ehkä kaikki, ja opintosikin olisivat näyttäneet toisilta. Voin hyvin kuvitella, että lainailusi on vaikuttanut hyvin vahingollisesti koko elämäntapaasi. Nyt olet kuulemma ollut kyllin ajattelematon jatkaaksesi myös Kuopiossa lainailutapaasi. Etkö Sinä ymmärrä, että se alentaa arvoasi kaikkien niiden silmissä, jotka asiasta tietävät. Jos tahdot lisätä suruani, jopa tuottaa epätoivoa tulevaisuutesi vuoksi – niin jatka vain. Muuten noudata neuvoani, tottele lukuisia rukouksiani: älä lainaa penniäkään. Kirjoita minulle, kun tarvitset rahaa. Älä ota mitään myöskään Mölsältä.

Jos saat tilaisuuden ajaa jotakin riitajuttua esim. Raninille ja hänen kauttaan muille kauppiaille, niin tee se. Mutta ole kaikin mokomin tarkkana. Käytä kierrelehtistä kalenteria ja erityistä päiväkirjaa, sarakediariumia, johon merkitset mitä kussakin asiassa olet tehnyt ja kalenteriin merkintöjä siitä ja oikeudenkäyntiajankohdat ja määräpäivät ym.

Ilman kassakirjaa taloudenpitosi sujuu aina huonosti. Kuukauden menojen summaaminen johtaa säästäväisyyteen.

Olet varmaan käynyt Raninilla. Käy vierailulla myös kuvernöörin ja tuomiorovastin luona – Borgilla, joka muuten loukkaantuu minulle.

Hanna ja Kalle lähtevät Oulusta 21. pnä. Jos olisit kirjoittanut Hannalle hän olisi varmaan vastannut. Et edes ajattele kiittää häntä, joka on uhrautunut meidän kaikkien hyväksi. Olen surrut kovasti sitä, ettei hän ole päässyt pois kotoa.

Hannalle korvaaminen ja Hannan ilahduttaminen – voisit miettiä sitä. Minun jäljellä olevat päiväni ovat niin vähälukuiset, ettei Sinulle jää aikaa minun ilahduttamiseeni. Olisi kuitenkin onnellista, jos voisin kuolla mielessäni edes jotakin toivoa Sinun suhteesi.

Isälliseen rakkauteeni voit luottaa.

J. V. S:n