9.12.1879

Rakas Hinni. 

Oli suuri ilo saada Sinun kirjeesi vaikka oma kirjoittamiseni on lykkäytynyt niin pitkään.

Saan silloin tällöin Kallelta kirjeitä ja kirjoittelen itse silloin tällöin, kun hänen pikku tarpeensa ovat antaneet aihetta. Hän on saanut vähäiset vuodevaatevarusteensa, liinavaatetta ym. ja melko hyvän turkin, jota on varmaan tarvinnut tässä kylmyydessä.

Otto – velipuoleni poika, on myös aiheuttanut puuhaa. Minä lähetin hänet höyrylaivalla Lyypekkiin & Hampuriin, missä hän sai paikan Valparaisoon menevältä saksalaislaivalta. Valitettavasti hän on hidas ja veltto. Minä annoin hänelle rahaa parin viikon ylöspitoon – mikäli hän hankkisi lisäksi jotain työtä. Ripustin varmuuden vuoksi kultarahat hänen kaulaansa. Mutta jo Lyypekissä hän oli sählännyt ja antanut varastaa itseltään aikamoisen osan. Työstä hän ei näytä piitanneen, mutta pyysi kirjeitse lisää rahaa. Saikin sen verran, että hänen pitäisi päästä alukseensa vaatteet tallella.

Hänen isänäitinsä – minun äitipuoleni – kuoli 81-vuotiaana. Rahaa sinne tietysti, kuten jo 30 vuoden ajan. Hänen isänsä ja äitinsä tulevat vastakin tarvitsemaan kaikkea. Se olkoon teidän ja Essenien huoli – jotka nyt hoitavat hautajaiset.

Teidän suunnitelmanne Jannen oleskelusta siellä Viipurissa olisi muuten hyvä – mutta ne tekevät sekä Sinun että hänen elämänsä kalliimmaksi – kuin se olisi jos hän asuisi maalla ja Sinä pitäisit oman asuinkumppanisi.

Janne pyytää kertomaan, että hänellä on viimeinen tenttinsä (kriminologian) lauantaina. Tutkinto ehkä maanantaina. Luulen että hän tulee heti Viipuriin edestakaisin kirjoittautuakseen sisään. Milloin Sinä saat vapaata ja tulet kotiin? Kalle lupaa tulla vasta päivää ennen jouluaattoa. Tule Sinä niin pian kuin pääset.

Hellä isäsi

J. V. S:n