H:ki 18.4.1874
Rakas Hinni.
Kirjoitan kertoakseni että Sinun kirjeesi tuli perille ja että me olemme kaikki terveinä.
Sen ohessa, velvoittaakseni Sinua työskentelemään uutterammin. Ainoastaan työ antaa elämälle arvoa, joka suo ihmiselle enemmän oikeutta elää kuin eläimelle, ja tuottaa jotakin arvonantoa ja kunniaa.
Jos totuttelee seurustelemaan joka ilta, muuttuu huonoksi työntekijäksi. Kotona viihtyminen on järjestyneen elämän ja työn välttämätön edellytys. Niinpä onkin oikein pahasta, että Sinä et rakasta opiskelua ja viuluasi, jotka molemmat voisivat tuottaa iloista lepoa ammattityöstä ja joiden parista on helppo palata viimeksi mainittuun.
Hanki myös itsellesi teeastiasto ja totuttele juomaan lasi teetä iltasella. Se on myös soveliasta tarjottavaa herrasväelle – ja tekee vierailut vähemmän häiritseviksi. Eikä tule kovin kalliiksikaan. Tällaisen tarjoilun ääressä viihtyykin vain kunnon väki. Mieti: kuinka paljon todellista iloa irtoaa tavallisesta seurustelusta? Etsitäänkö ja löydetäänkö siitä muuta, kuin niiden tuntien ja päivien kuluttamista, joita on kykenemätön käyttämään paremmin?
Jollei opiskelu maita, pysyy ikuisesti pelkkänä torkkona. Vain ihmiskunnan ylevimmistä asioista voi oppia jotakin.
Olen murehtinut kovasti yhtä pikkuasiaa. Kerroin Sinulle erään tuomarihuhun. Muistini petti. Se koski Ahngeria (Iisalmessa), eikä Westzynthiusta (Rautalammilla). Viimeksi mainittu oli tunnetusti pystyvä ja miltei nerokas mies. Kunpa et olisi kertonut juttua edelleen.
Ilahduta minua kertomalla käräjätoimiesi sujumisesta. Hanki enemmän apulaisia mieluummin kuin pitkität sitä. – Hellä isäsi
J. V. S:n
