Kynä kieltäytyy tottelemasta. Taju ei palaa. Järkyttyneessä sydämessä katkeruus uhkaa tukahduttaa tuskan tunteen.

Venäjällä eivät ainakaan ihmisjoukot, kymmenet miljoonat, epäile sitä, mitä he keisari Aleksanteri II:n mukana ovat menettäneet.

Sitä, mitä Suomi jalomielisessä, oikeudenmukaisessa, lempeässä suuriruhtinas Aleksanteri II:ssa on menettänyt, ei tässä maassa epäile kukaan! Ei kukaan!

Hänen hallitusaikansa on Suomen kansalle kaukaisimpiin sukupolviin saakka esiintyvä valon ja onnen päivänä.

Onnellisempana hetkenä olemme lausuneet julki varman vakaumuksemme, että aikakirjat tulevat asettamaan Aleksanteri II:n nimen maailman jaloimpien hallitsijoiden joukkoon. Eurooppa tunnustaa tällä hetkellä, että hänen tahtonsa ja toimintansa eivät ole syynä häntä vastaan tehtyyn rikokseen, ja että hän jos kukaan ihminen maan päällä on ansainnut onnellisemman elämän, rauhallisemman kuoleman.

Juuri tällaisena hetkenä masentuu syvästi tietoisuudesta, että kuuluu vähäpätöiseen, voimattomaan, riippuvaiseen kansaan. Me emme ole voineet tehdä mitään suojataksemme meidän hallitsijamme päiviä, suojataksemme itsemme. Rosvosakkien kädestä meidän on pakko ottaa vastaan kohtalomme!