Orkanien solasta tultaessa heti tien länsipuolella on Gomo Kamartsin kylä ja sen itäpuolella tšerkessikylä, enteillen sitä mitä tuleman pitää. Sillä kun Bulgariassa tšerkessit on sijoitettu maan itäosaan ja Dobrichin taakse, tänne Rumelian länsiosaan on perustettu joukoittain heidän ryövärinpesiään, luultavasti siksi, että kansa täällä on pääosin bulgarialaista ja lisäksi etupäässä sivistynyttä, työteliästä ja hyvinvoivaa. Tie Sofiaan kulkee lounaan suuntaan. Sille Gurkon täytyy nyt laskeutua Churekista, ohi raporteissa mainittujen Jeleshnitsan, Seljavan, Stolnikin kylien ja sen jälkeen marssia itään kohti solaa. Siellä se kohtaa pienen turkkilaisten linnoittaman Tashkosen kaupungin ja sen takana tie jakaantuu, pohjoiseen solaan ja suoraan Zlatitsaan. Taistelun kulku on kuvattu sähkeissä melko tarkkaan, eikä myöskään Venäjän Invalidilla [Russkij Invalid -lehdellä] ole ollut paljon lisättävää. Myös täällä linnoitukset vallattiin saartamalla ja selustasta hyökkäämällä. Yöllä turkkilaiset tyhjensivät Arabkonakin ja Shandornyn, jota jälkimmäistä paikkaa ei myöskään ole kartalla. Solaan suljetut joukot laskeutuivat nyt ja menivät myös Zlatitsan-tietä Dolno Kamartsiin.
Yhdellä tapauksella on meille suomalaisille erityistä kiinnostusta. Kenraali Veljaminov tunkeutui Stolnikista länteen suojellakseen armeijan selustaa Sofian suuntaan. Hänen kimppuunsa hyökättiin melko tarkkaan samana päivänä Bugrovossa ja hän löi vihollisen loistavasti. Sähke sanoo, että Tashkosen taisteluun osallistui kaksi pataljoonaa tarkk’ampujia ja että Veljaminovin joukoissa oli 3. pataljoona, toisin sanonen Suomen. Taistelu käytiin 31. joulukuuta. Luutnantti Müller sähkötti samana päivänä Orkaniesta, että hän oli jättänyt lähetyksen pataljoonalle. Kenelle ja mille se jätettiin? Missä pataljoona oli sinä päivänä? Oliko se puolialastomana, rikkinäisin jalkinein ja kengin seurannut Veljaminovia lumessa vuorten yli? Kukaan ei näytä pitävän velvollisuutenaan kertoa siitä.
Gurko lähti sen jälkeen päävoimillaan kohti Sofiaa. Solasta oli muiden mukana marssinut koko kolmas kaartinjalkaväkidivisioona, joka oli pysynyt paikoillaan Plevnassa [Plevenissä] aina Osmanin antautumiseen 10. joulukuuta. Se törmäsi nyt Muhovossa Zlatitsan tiellä turkkilaisten jälkijoukkoihin, jotka olivat olleet perääntymässä etelään kahta pienempää tietä, jotka täältä johtavat osaksi suoraan Tatarbasardshikiin [Pazardzhikiin], osaksi Sofian ja mainitun kaupungin väliselle suurelle tielle.
Sillä välin kenraali Dandeville oli Etropolen tiellä lähestynyt Zlatitsaa 2 200 j. Hänen etujoukkonsa olivat jo pari viikkoa aikaisemmin koettaneet yllättää turkkilaiset. Mutta yritys ei onnistunut, ja koska ne silloin vielä olivat yksin vuorten eteläpuolella, niiden oli pakko vetäytyä takaisin. Kuitenkin ne näyttävät pysyneen solan eteläpuolella. Nyt turkkilaisia uhattiin kahdelta suunnalta ja 2. tammikuuta he tyhjensivät Zlatitsan. Tänne asti on valtatie Sofian puolelta. Mutta täältä itään vie pienempi tie vuorenharjanteen juurella, joka kulkee aina Kazanlŭkiin asti ja siitä eteenpäin. Se ohittaa Kosnitsan, jonne turkkilaiset samana päivänä ajettiin, Klisuran, jonne tie Tetevenistä, Kahmanlin 1 840 j., jossa Troyanista tuleva yhtyy, edelleen Sopotiin 1 730 j. ja Karlovoon. Koko tämä tie on siis suunnilleen yhtä korkealla kuin paratiisillinen Kazanlŭkin laakso, ja vaikka siellä on talvi, lumimyrskyistä pelastetut sotilaat ovat varmaan hyvillä mielin täällä vuoriharjanteen suojassa. Vain vähän aurinkoa ja kaikki talvipuutteet olisivat varmasti tiessään. Kenraali Kartsov, joka 8 tammikuuta sai lujan jalansijan tältä tieltä, yhtyi nyt omaan Zlatitsasta tulevaan osastoonsa. Välimatka Tashkosenista Sopotiin on 8 peninkulmaa linnuntietä, apostolinkyydillä vähintään 50 prosenttia pitempi.
Niin oli koko tämä osa Balkania ylitetty. Marssi Shipkan solan yli oli alkanut.
Sofia 1 718 j. sijaitsee suuren tien varrella Konstantinopolista Serbiaan, Bosniaan ja Hertsegovinaan. Tie kulkee täältä länteen Pirotin ja Bela Palankan kautta Nišiin – kaikki ovat tuttuja nimiä ja paikkoja. Konstantinopolin suuntaan lähin suuri kaupunki on Tatarbasardshik [Pazardzhik]. Sinne menee kaksi tietä: pohjoinen suoraan itään, Ihtimanin kautta 1 878 j.; eteläinen ensin lounaaseen Samokoviin 2 808 j. ja sitten suorassa kulmassa itään. Aiemmin mainittu vesijako sijaitsee kuitenkin edellisen paikan länsipuolella 2 566 j., jälkimmäisestä itään 3 100 j. – Korkeuslukemista huomaa, että eteläinen tie kulkee jo Korkean eli Suur-Balkanin rinnettä pohjoiseen. (Katso edell. numero.) Haarautuminen tapahtuu 1 peninkulma Sofiasta, sitten kun tie on ylittänyt Iskŭr-joen. Tie Orkaniesta ylittää saman joen muutamia virstoja pohjoisempana Vrashdebnassa. Siellä taisteltiin ainoa, mitätön taistelu, jonka Gurkon joukot joutuivat sotimaan vallatakseen Sofian. Kaupunki on tältä itäiseltä puolelta linnoitettu. Mutta kun sitä samalla kertaa uhkasi osasto pohjoisesta, turkkilaiset pakenivat lounaaseen tietä, joka kulkee ylös Suur-Balkanille ja on pian yli 3 000 jalan korkeudessa, ja lähellä on 7 000 jalan korkuisia vuoria. Venäläiset näyttävät rynnistävän nyt itään, lähinnä mainittua pohjoista tietä, joka on myös suorempi ja matalammalla. Ihtimaniin ovat 3. kaartindivisioonan joukot tulleet pohjoisesta Merkovosta, Petritsevon ja Poibrenen kautta, jotka kaikki on mainittu raporteissa. Molemmat viimeksi mainitut sijaitsevat Topolnitsajoen ahtaassa laaksossa, joka virtaa Etropolen solan korkeudelta kaartaen kaakkoon ja Tatarbasardshikissa [Pazardzhikissa] yhtyy Maritsaan. Ratsuväki on lähinnä ajanut takaa Tashkosesta ja Arabkonakista pakenevia turkkilaisia pitkin mainittua laaksoa. Lähellä Tatarbasardshikia alkaa rautatie, joka kulkee Maritsan laaksoa pitkin Filippopelin [Plovdivin] kautta Adrianopeliin [Edirneen] ja edelleen Konstantinopoliin. Kartsovilla on Filippopeliin mukava tie Karlovosta, aivan Sopotin läheltä.
Lukija muistanee, että Lovechista vie tie itään Sevlievoon ja Tŭrnovaan, Sevlievosta tie etelään Gabrovoon ja Tŭrnovasta samoin etelään Dryanovoon ja Tryavnaan. Jälkimmäinen vie Tryavnan solaan, 8 virstaa itään Shipkan solasta. Karttaan on merkitty hyvää tietä Tryanvasta aina lähelle harjannetta. Sieltä vie ratsastustie Shipkaan, toinen Kazanlŭkiin, molemmat siis lounaaseen. Mutta kuvaukset mainitsevat kolmannen, parhaan, suoraan alas etelään aina Mŭglizhiin asti, 10 virstaa Kazanlŭkistä itään Tundzhan laaksoa pitkin kulkevalla tiellä. Koko pitkässä, sankarillisessa Shipkan solan puolustuksessa tätä Tryavnan solaa ei mainita sanallakaan. Mutta nyt se nousee kunniaan. Sillä juuri sieltä ruhtinas Mirsky saartoi Shipkan itäpuolelta, laskeutui Salzyyn, joka on Mŭglizhin tiellä.
Sillä tiellä taas, joka johtaa Gabrovosta Shipkan solaan, viimeinen kylä tien länsipuolella on Seleno-drevo. Kylän yläpuolella se kohtaa itään pistävän kukkulan, joka pakottaa tien kääntymään siellä ensin itään ennen kuin se jälleen jatkuu etelään. Kukkula tuotti venäläisille suurta huolta puolustuksen aikana, ja bachibosukit [turkkilaisia joukkoja, jotka usein olivat pelkkiä ryövärijoukkioita] valtasivat kerran itse kylän. Kaikki turkofiilit lehdet ja myös ruotsalaiset sanomalehtistrategit katsoivat silloin venäläisten viimeisen hetken lyöneen. Täällä kulkee nyt yksi monista ratsastus- tai juhtateistä vuoren ja harjan yli. Sen alku lienee laaksouoma, jossa virtaa Yantra-joen alkulähde. Sieltä Skobelev lähti nyt 6. tammikuuta vastaisena yönä. Harjannetasangon eteläpuolella yhtyy uusi lisäjoki Tundzha-jokeen. Hänen täällä ohittamiensa paikkojen joukosta löytyy taas 7. päivän Hamidlii (= Imetli), joka kartan muk. sijaitsee vielä pari virstaa Shipkasta lounaaseen, Kaloferiin vievältä tieltä, Kazanlǔkin ja Karlovon väliin. Tätä tietä mutta koilliseen Skobelev hyökkäsi 8. päivänä Sheinovon kylään 2 virstaa Shipkasta 1 760 j., 5 virstaa solankorkeudesta 4 546 j.
Samaan aikaan ruhtinas Mirski oli jo 6. päivänä saapunut Seltzyyn 2 317 j. (= Seltzo). Hän kulki 7. päivänä sieltä lounaaseen 9 virstaa Husevoon (= Goutzevo) ja Janinaan, jotka molemmat ovat tiellä Travnan solasta Kazanlŭkiin. Hän oli 8. päivänä yksin Shipkaa–Kazanlŭkiä vastassa. Molempien yhteinen hyökkäys alkoi 9. päivänä Shipkaa vastaan, kun turkkilaiset antautuivat jo hyvissä ajoin ip. Kenraali Radetsky, 8. armeijakunnan komentaja ja korkein paikalla ollut päällikkö, pysyi jäljellä olevien joukkojen kanssa solassa ja saattoi auttaa vain tykistöllä. Mirskyllä ja Skobelevilla lienee kummallakin ollut noin 15 000 miestä. Kartsov ei ollut ehtinyt paikalle. – Lienee helppo havaita, että Skobelev itse ei ollut kulkenut Troyanin solan läpi; ja siksi tätä Goloksesta otettua väärää uutista ei julkaistu tässä lehdessä. – Virallinen sähke lopettaa: ”Balkanin vuoria ei meille enää ole olemassa”.
Jo 6. päivänä hyökättiin turkkilaisten kimppuun Bebrovassa ja ajettiin solaan, joka johtaa kohti Slivnoa, aina Starariekaan asti. Venäläisillä on jatkuvasti hallussaan Hainkiöin sola ja he näyttävät vallanneen myös ensimmäisen solan Elenasta itään Feredshi-Derbendin yläpuolella, joka yhtyy Tvarditsassa; minkä vuoksi lisätään: ”kaikki solat Sofiasta Tvarditsaan”.
