[saksaksi]

Vuosien 1854–56 sodan aikana kotimaasta otettiin 1 800 000 ruplan laina sotakustannusten kattamiseksi.

Rautatien rakentamiseksi Hämeenlinnaan otettiin 100 000 ruplan laina.

Nämä molemmat lainat otettiin vaadittaessa lunastettavia obligaatioita, siis eräänlaisia valtiovarainhallinnon maksusitoumuksia vastaan.

Näiden lainojen kurssin vakauttamiseksi Hänen Majesteettinsa teki armollisimmin päätöksen ulkomaisen kuoletuslainan ottamisesta. Vuoden 1862 kadon takia tämä operaatio oli aivan välttämätön.

Kun otetaan huomioon meidän taloudellisten olojemme mitättömyys ja se, ettei olojamme lainkaan tunneta ulkomailla, oli todellinen onnenpotku, että nämä saattoivat – M. A. von Rothschildin pankkiiriliike myöntyi kuitenkin antamaan nimellisarvoltaan 4 400 000 taalerin lainan kurssiin 83 % ja luovutti siitä heti käteisenä 2 500 000 taaleria. Kurssikehityksen takia rahasta saatiin kuitenkin 88 5/16 prosenttia. Hänen Majesteettinsa suvaitsi armollisimmin myöntää pankkiiriliikkeen päämiehelle paroni Charles von Rothschildille Stanislavin ritarikunnan 2. luokan kunniamerkin rintatähden kera.

Täkäläinen hypoteekkiyhdistys otti vuonna 1865 [summa puuttuu] taalerin lainan, jonka samoin myönsi v. Rothschildin pankkiiriliike yhdessä erään toisen kanssa. Mainittu pankkiiriliike hoiti kaikki järjestelyt.

Kun tämän vuoden helmikuussa arvioitiin maan tuotantotoiminnan avuksi tarvittavan rahaennakoita, käytiin sekä Pietarissa että ulkomailla neuvotteluja 9 kuukauden luoton saamiseksi.

Kaikkialla asetettiin kuitenkin äärimmäisen ankaria ehtoja. Vain paroni von Rothschild tarjosi meille puolitoista miljoonaa taaleria yksinkertaisella 1/12 prosentin kuukausikorolla ilman mitään muita kuluja.

Tämä aulius näyttää aivan poikkeukselliselta, kun otetaan huomioon ulkomailla vallitseva korkea korkotaso.

Paroni v. Rothschild kirjoitti: ”Ystävänsä tunnistaa hädän hetkellä.” ”Olen huolehtinut Suomen raha-asioista ulkomailla. Velvollisuuteni on tukea maan luottokelpoisuuden säilymistä” jne.

Kun asioiden käsittelyn aikana oli kuitenkin saatu hypoteekkiyhdistyksen kanssa solmituksi sopimus 1 500 000 markan ennakoista, von Rothschildin pankkiiriliikkeen tarjouksesta käytettiin hyväksi vain 500 000 taaleria.

Nämä rahat on maksettava takaisin joulukuussa.

Suhdanteet ovat kuitenkin tänä kesänä olleet viennillemme epäedulliset, maan kauppiailta on evätty ulkomaiset luotot Englannin kriisin ja sodan takia, valtion kassa on tyhjentynyt kadon takia hätään joutuneiden avustamistoimissa, maassa tarvittavaa venäläisen viljan määrää ei vielä tiedetä – yritys uuden vastaavan luoton saamiseksi saattaisi siis käydä välttämättömäksi, ja von Rothschildin pankkiiriliike on ainoa, jonka puoleen voisimme siinä tapauksessa kääntyä. Luotamme siihen ja voimme odottaa sen kohtelevan meitä asiallisesti.

Niinpä maalle suotaisiin poikkeuksellinen armonosoitus, jos Hänen Majesteettinsa suvaitsisi armollisimmin suoda pankkiiriliikkeen päämiehelle uuden kunniamerkin. Sellainen ansioiden tunnustaminen herättää kaikkialla myötämielisyyttä, ja tiedän nimenomaan, että paroni von Rothschild arvostaisi tällaista keisarillisen armon osoitusta erityisen paljon.

Meille suomalaisille, jotka saamme päivittäin kiittää Hänen Majesteettiaan uusista hyvistä töistä meidän hyväksemme, mainittu armonosoitus avaisi tietä – tulevasta hätätilasta pelastumiseen.

Paroni Carl Meyer von Rothschild on Baijerin kuninkaallinen konsuli ja finanssisalaneuvos, ja hänelle on myönnetty Baijerin ansioritarikunnan suuri kunniamerkki olkanauhoineen sekä Nassaun ritarikunnan kunniamerkki – ja luultavasti useita muitakin Saksan pikkuvaltioiden kunniamerkkejä.