Oulussa 2 [päiväys puuttuu]

Suuriarvoinen Herra Senaattori. 

Palattuani viime kirjeessä mainitsemaltani matkalta pystyn nyt vastaamaan Herra Senaattorin ehdotuksiin laajemmin.

Olen voinut omakohtaisesti ottaa selvää Salon [Saloisten] ja Haapajärven kihlakunnissa sekä Oulun kihlakunnan Oulujoen ja Limingan pitäjissä vallitsevasta tilanteesta; kun näihin lisätään Iin ja Muhoksen pitäjät viimeksi mainitusta kihlakunnasta ja molemmat eteläiset rannikkokaupunkimme, koossa on läänin ensisijaisesti maataloudesta toimeentulonsa saava osa, jossa on yli 100 000 asukasta. Seuraavassa kertomuksessa annetut tiedot koskevat nyt ensisijaisesti tätä seutua.

Satotulokset ovat lyhyesti sanottuna tällaiset: useilla paikkakunnilla ruissato ei ole täysin vastannut virinneitä toiveita, mihin suurimpana syynä lienee ollut heilimöintiajan kehno sää, ja lisäksi halla on vahingoittanut tätä viljalajia kytömailla ja alavilla pelloilla (etenkin Piippolan ja Kärsämäen pitäjissä sekä Pyhäjärvellä Jokikylän alueella samoin kuin siellä täällä muuallakin). Riihikuiva tulos vaihtelee ¾ tynnyristä 2 tynnyriin (15–20 kuhilaalta). Sato on siis vain keskinkertainen.

Ohra olisi tänä vuonna tuottanut hyvän sadon, jos vain siemenvilja olisi ollut parempaa; nyt sato jää useimmissa paikoissa keskinkertaista pienemmäksi; hallan palelluttama osuus ei ole merkittävä, pahiten kärsineissä paikoissa ehkä 20 %.

Kauraa viljellään vain melko vähän; perunat ovat menestyneet hyvin siellä, missä varret eivät ole paleltuneet, mutta ovat viimeksi mainitun kohtalon kokeneilla pelloilla tavallista pienempiä.

Kaiken kaikkiaan ja koska saatu sato on laadultaan hyvää ja itämiskykyistä, kyseessä oleva läänin osa on saanut niukasti tyydytetyksi leipäviljan ja kylvösiemenen tarpeensa – aivan kuten Herra Senaattori viime kirjeessään käsityksenään esittää.

Mutta miten tästä eteenpäin? Tarkastelkaamme esim. Oulaisten surkeata seurakuntaa, jossa on ihmisiä hieman yli 3 000: kruunulle maksettavien rästien suorittamiseksi Oulaisten asukkaat ovat jo myyneet (pyhäjärveläiselle talonpojalle Pietilälle) 200 tynnyriä ruista; onneksi he saivat tästä erästä 22 markkaa [tynnyriltä], mutta nyt hinta on pudonnut 20 markkaan, ja kun pankki ahdistelee kauppias Andersonia vaatien avustuslainan maksamista ja hän on joutunut panemaan mainitusta seurakunnasta uloshakuun 8 000 markan saatavat, on pantava menemään vielä 400 tynnyriä ruista, ellei osaa velasta voida maksaa voina. Sitten tulevat vuoroon kruunun lainat – johtopäätös on itsestään selvä.

Huolestuttava seikka on lisäksi huono heinäsato, yleensä noin 1/3:n verran tavallista pienempi. – Navetatkin vähenevät melko rajusti, 1/10:n, 1/7:n tai jopa 1/6:n; samalla tietysti vähenee vointuotantokin; lisäksi seurauksena on elikoiden arvon aleneminen.

Kun nyt useimmiten on kruunun rästien maksamiseksi takavarikoitu lehmiä ja niiden myynti romahduttaa nykyoloissa rahvaan talouden, anon päivän postissa lupaa viljan vastaanottamiseen rästimaksujen suoritukseksi verohintaan: 22,50 ja 18 markalla [tynnyriltä] eli hieman korkeammalla hinnalla kuin tätä tavaraa on nykyisin saatavissa ja hieman alemmalla hinnalla kuin siitä keväällä saadaan. Kun huutokaupat on lykätty lokakuun 15. päivään saakka, ehtii suostumus tähän vielä saapua, ehkäpä sähkeitse? Edessä olevista lukuisista tilojen huutokaupoista voitaneen välttää vain vähemmän kuin puolet, osaksi sen takia, ettei asianomaisilla ole lainkaan irtainta omaisuutta, ja osaksi siitä syystä, että heillä on muita velkoja. Tämä olisi nyt vastaus Herra Senaattorin 1. kysymykseen.

2) En voi suositella rahalainojen myöntämistä muutamaksi kuukaudeksi viljakiinnitystä vastaan:

a) koska meidän rahvaamme huolehtii maksuistaan äärimmäisen epätäsmällisesti, niin että seuraukseksi saataisiin uusia ulosottoja ja perintäkustannuksia;

b) koska lainojen erääntyessä muutaman kuukauden kuluttua käy jo vaikeaksi hankkia tarvittavat rahat tämän vuoden verojen ja maksujen sekä erilaisten lainojen maksamiseen (köyhäinhoitojohtokunnille ym.), ja lopuksi

c) koska suuremmat vaikeudet pakottavat suurempaan säästäväisyyteen; tämä tuottaa luullakseni enemmän hyötyä kuin viljan korkeampi hinta, etenkin kun kruunu voi saada aikaan viimeksi mainitun tuloksen toisellakin tavalla, nimittäin ottamalla rahvaalta vastaan viljaa korkeampaan hintaan rästien ja lainojen maksuksi.

3) Kaikkien lainojen takaisinmaksun lykkääminen ehdoitta ja yleisesti, sen jälkeen kun niiden maksujärjestelyistä viime vuonna päätettiin, nimittäin heikentäisi mielestäni moraalia liian pahasti. Herra Senaattori ehkä esittää vastaväitteen, että satokin riittää vain niukasti täyttämään tarpeen, siitä pyydän saada sanoa:

a) että rahvas on valmistautunut lainojen perintään; useat lainanottajat ovat saaneet runsaan sadon, toiset ovat kunnon väkeä ja toivovat pystyvänsä lyhentämään velkojaan vähitellen; niinpä monetkin luultavasti maksavat vapaaehtoisesti ilman pakkoa niin paljon kuin pystyvät, – enemmistö ei toisin näin toimi, mutta sehän ei ole välttämätöntäkään Herra Senaattorin omien sanojen mukaan.

b) Lykkäyksen rajaaminen vain pahimmassa hädässä olevia hyödyttäväksi on vaikeaa, mutta asia järjestyy itsestään, jos odotetaan vapaaehtoista veronmaksua ja etenkin jos sillä saadaan jotakin kokoon; sittenpä nähdään.

c) Makasiinien viljamääriä on mieluimmin hiukan kartutettava, jotta ensi keväänä voitaisiin antaa eniten tarvitseville avuksi siemenviljaa; viljan luovuttaminen varastoista jälleen keväällä on parempi keino kuin luopuminen sen perimisestä nyt. Koska meillä on täällä kruunun aittoja melkein joka pitäjässä, edestakaiset kuljetuksetkaan eivät ole kalliita.

Kaiken tämän takia olen arvioinut välttämättömäksi odottaa, mitä lokakuuhun ja rekikelien alkuun saakka lykätyksi kuulutettu lainojen perintä tuottaa.

Olen Herra Senaattorin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että valtion on toistaiseksi pidettävä varastoissaan valmiina melkoisia määriä kylvösiemeneksi kelpaavaa viljaa, ensisijaisesti kevätviljoja, ja kun on epävarmaa, miten paljon nyt mahdollisesti saadaan kokoon, ja kun meidän nuori kauranviljelymme on äskettäin saanut pahan iskun, olisi hyvin toivottavaa, että saisimme Vaasan läänistä vielä tänä syksynä pari tuhatta tynnyriä itämiskykyistä kauraa.

Viime vuosien kokemus on toisaalta osoittanut, että kauppiaamme ovat ilman hallituksen sekaantumista asioihin osanneet varsin hyvin huolehtia leipäviljan tarpeen täyttämisestä; eräät yksityishenkilöt ovat tosin yrittäneet saada ennakoita, mutta olen aina torjunut pyynnöt. Tänä vuonna on jo osaksi saapunut, osaksi vielä odotetaan saapuvan

Tornioon 1 430 tynnyriä viljaa ja 3 400 säkkiä jauhoja

Ouluun 4 270 – – 3 390 – –

Raaheen 730 – – 1 350 – –

Yhteensä 6 430 – – 8 140 – –

Kun kaikki muunnetaan viljatynnyreiksi ja mukaan lisätään Kajaanin kaupunkiin ja Kemiin tuleva tuonti, on siis yli 20 000 tynnyriä – ensisijaisesti varattuna läänin pohjoisille ja itäisille aina lisäerää tarvitseville osille. Tämä tuontimäärä tuntuu minusta jopa hieman tarvetta suuremmalta, kun otetaan huomioon, että tarve oikeastaan ilmenee vasta tulevan purjehduskauden aikana.

4) Perusojitusta on saatu vasta aivan vähän alkuun. Koivikon maatalouskoulun koekenttä kuivatettiin vuosi sitten; muutamilla Kemin pitäjän tiloilla ja luullakseni yhdellä Saloisten pitäjässä on kivetyt ojat; muuten asiaa ei tunneta eikä tämän takia tuloksiakaan voida nopeasti saada.

Nyt minun olisi enää sanottava kantani hätäaputöiden välttämättömyydestä sekä erityisesti siitä, voitaisiinko joitakin käsityön muotoja täällä edistää ja voisiko niitä täällä kehittyä ja mitä ne olisivat. Kun kirjeeni on kuitenkin jo kasvanut sangen pitkäksi, etenkin kun halusin käyttää tätä tilaisuutta antaakseni joitakin tietoja satotilanteesta (virallinen ilmoitus olisi ollut vain toistoa siitä, mitä 10–14 päivän kuluttua joudun esittämään 3. satoraportissani) – ja aihe on liian laaja, joudun jättämään tämän tärkeän asian toiseen kertaan.

Saanen vain mainita, että ilman yleisiä hätäaputöitä tultaneen toimeen tänä syksynä, mutta tuskin ensi keväänä; että useat aloitetut tietyöt jäävät melko hyödyttömiksi, ellei niitä saada viedä loppuun, joten tähän tarvittavat varat olisi välttämättä saatava. Esitän näitä viimeksi mainittuja rahoja koskevan anomuksen tuonnempana talvella, ehkä jo aikaisemminkin.

Raahen maatalouskokousten tulosten johdosta aion piakkoin esittää alamaisen anomuksen soveliaista (eikä liian kalliista) keinoista ja toimista navettojen hoidon ja maitotalouden kohentamiseksi läänissä.

Metsäntuotteiden konjunktuurit lienevät valitettavasti niin kehnot, että kauppiaamme väittävät, etteivät he pysty hakkauttamaan edes ilmaisia puita kruunun metsistä, jos heille tällainen mahdollisuus suotaisiin. Ja metsäntuotteita hyödyntävät käsityöalat kuuluvat kuitenkin tärkeimpiin, elleivät ole suorastaan ainoita, joihin rahvas on melko yleisesti tottunut ja joita se tuntee.

Erinomaisinta kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani Suuriarvoisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. Alfthan