Oulussa 8.5.1866
Suuriarvoinen Herra Senaattori.
Vaikka toivon suunnilleen viikon kuluttua olevani matkalla Helsinkiin, jossa saanen tilaisuuden suullisesti neuvotella Herra Senaattorin kanssa täällä pohjoisessa vallitsevasta tilanteesta, toivoin jo sitä ennen voivani ilmoittaa joistakin asioista, jotka painavat mieltäni.
Levottomuutta herättäviä tietoja, joiden mukaan syksyllä suoritetuissa kokeissa itämiskykyiseksi todettu viime vuoden ohra olisi jo nyt menettänyt tämän ominaisuutensa, saapuu edelleenkin monilta seuduilta, joilta ei olisi odottanut kuulevansa moista, mm. Iistä, Haapajärveltä, Pyhäjoelta ym. pitäjistä, jotka ilmoittavat toivoneensa, että selviytyisivät oman kylvösiemenen varassa, mutta ovat nyt yhdennellätoista hetkellä havainneet toiveittensa pettävän, osaksi sen takia, että ovat rukiin puutteessa syöneet ohran, osaksi siitä syystä, että tämä on äkkiä menettänyt itämiskykynsä.
Vaikka en halua antaa näille pelotuslaukauksille sen suurempaa arvoa kuin ne ansaitsevat, koska olen täysin varma siitä, etteivät vahingot voi olla rannikkoseudulla yleisiä, mainitut tiedot ovat kuitenkin huolestuttaneet minua suuresti. Bergbomin Riiasta hankkimien 700 ohratynnyrin ja senaatin viimeksi lainattavaksi myöntämien 250 kotimaisen tynnyrin ansiosta kylvetään ohralle enemmän peltotilkkuja, mutta pelkoni, ettei tällä kertaa kaikkia peltoja saada kunnolla hoidetuksi, alkavat muuttua todellisuudeksi.
Leipäviljavarastotkin ovat tuntuvasti supistuneet; täällä Oulussa ei vielä ole tämän takia hätää, mutta Kajaanissa ja Torniossa kauppiailta on tavara pian lopussa. Eilinen sähkeeni johtui tästä. Muutaman viikon kuluttua meille kuitenkin varmasti koittaa avoveden aika ja uusia varastoja saadaan perille. Niitä pitää hankkia ennen kaikkea Kuopioon ja Joensuuhun.
Tämä on ollut ja on edelleenkin vaikea vuosi, mutta mihin oikein ryhdymme, jos tulevanakin vuonna meitä kohtaa kato?
Muuttuuko koko tämä lääni samanlaiseksi kuin Tuusniemen kappeliseurakunta Kuopiossa?
Onko talonpoikien myytävä pois viimeisetkin lehmänsä ja valjastettava hevoset rekien eteen ja käännettävä ainiaaksi selkänsä maalle, joka ei enää voi tarjota heille muuta kuin haudan?
Pääsevätkö sairaudet ja kuumetaudit, joita vastaan vielä voidaan taistella, niin että ne pysyvät tietyissä rajoissa, murtautumaan noiden raja-aitojen läpi luomaan parempaa tasapainoa tuotannon ja väestön määrän välille?
Toden totta lohduton näkymä!
Paljon meteliä pidetään oululaisista sahanomistajista ja heidän hallitukselle esittämistään suurista vaatimuksista; no, selvä tosiasiahan on, että 3/4 täkäläisistä konkurssiin ajautuneista liikemiehistä on harjoittanut ainoastaan sahaustoimintaa ja keinotellut ensimmäisissä tukkihuutokaupoissa voittoja odottaen: näin toimivat Rinman, Fellman, Höckertit, Sundström, Hedmansson ja kumppanit. Suuren osan läänin asukkaista on saatava toistaiseksi turvautua metsään, vaikka se olisi epäviisastakin, minkä olen kyllä valmis tunnustamaan, mutta en aiheuta hankaluuksia; niin kauan kuin tuotamme vuodessa 80 000 tynnyriä tervaa, pystymme ostamaan viljaa 1 000 000 markalla, ja kun tervasmetsät loppuvat, niin kuin Kalajoelta jo 25 vuotta sitten – no, siinä tapauksessa toivon vain, että asiat olisivat koko läänissä yhtä hyvin kuin viimeksi mainitussa pitäjässä.
Uutinen Hänen Majesteettiinsa Keisariin kohdistuneesta attentaatista oli täälläkin kuten kaikkialla maassa suunnaton sensaatio; vaatimaton onnittelusähkeemme, joka oli yhtä lämpimin ajatuksin lähetetty kuin kaikki muutkin, ei näytä kuitenkaan mahtuneen sanomalehtiin.
Toivoen, että voin pian pyrkiä henkilökohtaisesti puheille, minulla on kunnia allekirjoittaa olevani erinomaisinta kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen
Herra Senaattorin
nöyrin palvelija
G. Alfthan
