Senaattori Snellman oli kysymyksessä, joka koski Suomen rahan lyömistä Suomen Pankissa säilytettäviä samanlaatuisia hopearuplan kolikkoja käyttäen, samaa mieltä vapaaherra von Bornin kanssa, poiketen hänestä kuitenkin siltä osin, että senaattori ei halunnut määritellä käytettävien ruplan kolikoiden määrää, vaan määräsi, että niitä on jätettävä tarpeen mukaan rahapajalle ennen seuraavan purjehduskauden alkua. Samalla senaattori halusi kehottaa pankin johtokuntaa tällä välin menettelemään niin, että hopeaharkkoja ostettaisiin ulkomailta ja tuotaisiin vähitellen tänne heti ensimmäisen avoveden ilmaannuttua alkavana keväänä, jotta ne olisivat säädetyssä järjestyksessä tarpeen mukaan rahapajan käytettävissä. Tätä tarkoitusta varten, ja jotta ostoa varten tarvittavaa valuuttaa ei puuttuisi, oikeutti senaattori johtokunnan käyttämään tähän niitä valuuttoja, jotka nyt on varattu vakuuksina Hypoteekkiyhdistyksen tallettamille varoille, ja asettamaan niiden sijaan vakuuksiksi pankille kuuluvaa metallirahaa vastaavan arvon verran.