Oulussa 13.9.1865

Suuriarvoinen Herra Senaattori. 

Herra Senaattorin tämän kuun 4. päivän arvoisa kirjelmä, josta saan esittää vilpittömän kiitokseni, on havahduttanut minut huomaamaan lukuisia keinoja, joiden avulla hätää kärsivä rahvaamme voi selviytyä näistä köyhyyden vuosista; samalla Herra Senaattori ehdottaa, ettei ensi keväänä lainattaisi ohraa, vaan sen sijaan myönnettäisiin lykkäystä ennen kuin ryhdyttäisiin maksamattomien lainojen perintätoimiin.

Siemenviljakysymys koskee lähinnä läänin itäisiä seutuja: koko Kajaanin kihlakuntaa, josta viimeksi saadut tiedot ovat olleet erittäin epäsuotuisia, Kuusamon, Pudasjärven. Muhoksen, Piippolan ja Kärsämäen pitäjiä sekä tiettyjä eräiden muiden seurakuntien osia, joissa missään ei saada vuoden sadosta kylvösiemenen tarvetta läheskään tyydytetyksi. Näistä Kajaanin kihlakunta ja Pudasjärven pitäjä ovat parina viime vuotena ansainneet tervallaan niin huonosti, että ne ovat joutuneet merkittävästi velkaantumaan – muut tarpeessa olevat pitäjät ovat edellisten katovuosien jäljiltä rutiköyhiä.

Sen sijaan voidaan olettaa – ikävää tänä vuonna on epävarmuus; muutaman viikon kuluttua vilja on puitu, ja silloin tiedetään paremmin – että muut Oulun ja Haapajärven kihlakuntien pitäjät samoin kuin suurin osa Salon kihlakunnasta ovat saaneet itämiskykyistä ohraa enemmän kuin itse tarvitsevat – ja koska kruunun velkasaatavat ovat juuri näillä seuduilla suurimmillaan, tulee kyllä väistämättä mieleen ajatus, että sieltä perittäisiin ohraa velkojen maksuksi ja sen toimittamiseksi ensin luetelluille sitä tarvitseville paikkakunnille. Salon ja Haapajärven kihlakunnat ovat velkaa lähes 40 000 tynnyriä, Kajaani – muutamia satoja, Pudasjärvi – ei mitään, huom. kruunulle.

Niin mielelläni kuin haluaisinkin toisissa oloissa allekirjoittaa kuulutuksen, ettei valtio jaksa järjestää tarvitseville minkäänlaista apua, minun on nyt, viime aikoina tiheästi sattuneiden katovuosien aiheuttaman yleisen köyhyyden takia, pakko pitää tuollaista kuulutusta ennenaikaisena – vakaa käsitykseni nimittäin on, että sellaisen jälkeen monen köyhän raukan pelto jää kylvämättä kuten osia ennen ”varakkaidenkin” pelloista. Jos pidetään kiinni periaatteesta, että velka on maksettava rahana tai rahan kulloisenkin arvon mukaan laskettuna, monet lainanottajat pysyvät poissa ja tällä on jo paljon voitettu; viimeksi otettiin tästä syystä lainaksi vain vähän ruista kylvöihin, koska asianomaiset kylvivät mieluummin uudesta sadosta saamaansa viljaa; kun kuitenkin koettiin halla, joka osaksi vioitti ruista, eräät seurakunnat katunevat tätä päätöstään.

Läänissä tarvitaan ohransiementä 50 000 tynnyriä, ja rahvas toki pyrkii kaikin keinoin hankkimaan tarvitsemansa siemenviljamäärän, mutta pidän silti 10 000 tynnyrin varaamista reserviksi välttämättömänä; nyt kun makasiineissa on 5 000 tynnyriä, pitäisi mielestäni yhtä paljon periä lainojen maksuksi (mikäli mahdollista?), koska voidaan olettaa, että leipäviljan puute pakottaa syömään itämiskykyisen ohran loppuun.

Olen koko viime vuoden ajan yrittänyt säästää valtion varoja mahdollisimman paljon ja nytkin tyytynyt pyytämään määrärahaa vain Pelsoon, ovathan säädyt myöntäneet sinne varoja, sekä lupaa käyttääkseni runsaat puolet vanhasta, käyttämättä jääneestä Sotkamon ja Kuhmon koskien perkaamiseen myönnetystä määrärahasta. Sellaiset vähäiset käsityöt, joita Kuopion kuvernööri on muun ohessa ehdottanut, eivät paljon vaikuta; edes päreet täältä kaukaiselta seudulta eivät luultavasti tuota kuljetuskustannuksiaan – on toki hyväksi, että köyhäinhoitojohtokunnat teettävät erilaisia käsitöitä kotimaiseen kulutukseen niin paljon kuin varat myöten antavat.

Herra Senaattorin ehdotukset suurisuuntaisten liiketoimien aikaansaamiseksi miellyttävät sen sijaan minua paljon enemmän; kuusilautojen tuotannossa on kuitenkin omat vaikeutensa, sillä puuaines on usein laadultaan huonoa ja etenkin lahovikaista, niin että suurehkon salin lattian valmistamiseksi joudutaan ehkä kaatamaan jopa 100 puuta, mutta hinta on vain 2/3 mäntylautojen hinnasta. Kotimaiset suuret nahkurinliikkeemme ostavat jo nyt melko paljon parkkia, ja potaskaa on aina viety Raahen kautta – rahvas on siis jo tottunutta, ja tästä voisi tulla jotakin. Maatalouden parannuksista on käyty tiiviitä keskusteluja äskettäin järjestäytyneissä talousseuroissamme, mutta aiemmat pankkilainat ovat vieneet turmioon ottajansa.

Ikävän väärinkäsityksen takia lapinvoudille on lähetetty myöhässä muistutus siitä laiminlyönnistä, ettei hän ole lähettänyt summittaista laskelmaa, ja tämän takia lääninkonttorin yhteenveto viivästyy epämiellyttävästi.

Kiittäen Herra Senaattoria hänen minulle osoittamastaan suopeudesta, jota pelkään olevani kyvytön osoittamaan täysin aiheelliseksi, suurinta kunnioitustani ja vilpitöntä alttiuttani vakuuttaen

Suuriarvoisen Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

G. Alfthan