Pietarissa 18/30.4.1865

Suuresti kunnioitettu Herra Senaattori ja Ritari! 

Kun nyt on virallisesti ilmoitettu, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on kutsunut nykyisen lähimmän esimieheni paroni von Bornin Keisarillisen Suomen Senaatin jäseneksi ja [tullilaitoksen] ylijohtajan virka siis kuluvana vuonna vapautuu, ja kun tämän viran täyttäminen riippuu lähinnä Herra Senaattorista, otan vapauden nöyrimmästi pyytää, että – ellei voittamattomia esteitä asialle ilmaannu – Herra Senaattori muistaisi minua laatiessaan ehdotuksensa ja suosituksensa Suomen kenraalikuvernöörille.

Tämä nöyrä pyyntöni ei johdu suinkaan kunnianhimosta, mutta jouduttuani jo yli 30 vuotta asumaan vieraassa maassa toivoisin saavani vanhuuden päivikseni palata kotiseudulleni.

Kun otin 7 vuotta sitten vastaan nykyisen – edesmenneen paroni Langenskiöldin minulle tarjoaman – alemman virka-asemani, hän sanoi, että voisin ylijohtajan viran avautuessa varmasti luottaa hänen suositukseensa. Vaikka edellisen valtiovarainpäällikön antama lupaus ei tietenkään voi millään tavoin sitoa Herra Senaattoria, tämä tieto saattaa ainakin olla puolustuksenani, mikäli Herra Senaattori ehkä pitäisi pyyntöäni röyhkeänä.

Täydellisintä kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia allekirjoittaa olevani

Suuresti kunnioitetun Herra Senaattorin ja Ritarin

nöyrin palvelija

Constantin Wikman