Helsingissä 28.3.1865
Jalosukuinen Herra Kreivi.
Uskon voivani havaita Jalosukuisen Herra Kreivin tämän kuun 24. päivän kirjeestä, että myös Herra Kreivi on pahastunut leimapaperimaksua koskevaan asetukseen tehdystä muutoksesta.
Sen lisäksi, mitä minulla on ollut kunnia tästä kysymyksestä ilmoittaa, vetoan tämän takia nöyrimmästi uudelleen siihen, ettei täällä kenelläkään ollut minkäänlaista aavistusta siitä, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa oli hylännyt keisarillisen senaatin muutosanomuksen eikä edes siitä, ettei [Suomen asiain] komitea ollut puoltanut sitä, vaan oletettiin, ettei tuosta kohdasta tehty erillistä armollista päätöstä.
Päinvastoin pidettiin selvänä, että alamainen anomus armollisesti hyväksyttäisiin, ja leimapapereiden valmistus käynnistettiin tämän käsityksen perusteella. Yhtäältä oli mahdotonta lykätä valmistusta armollisen ratkaisun saamiseen saakka; toisaalta oli mahdotonta muuttaa leimoja enää 25. marraskuuta.
Sen jälkeen kun minulle Pietarissa kerrottiin tilanteesta ja minulla oli kunnia antaa suullinen selitys, en uskonut virallista huomautusta enää tulevan, vaan arvioin oikeimmaksi menettelyksi sen, että vaikenen asiasta.
Olen rohjennut kuvitella, että saatuaan tiedon valmistuksen aloittamisen välttämättömyydestä ennen asetuksen julkaisemista Hänen Keisarillinen Majesteettinsa antaisi armollisimmin anteeksi senaatin toteuttaman toimenpiteen. En toki osaa eikä minulla ole oikeuttakaan arvioida, mikä tässä yhteydessä on soveliasta.
Kysymyksen sivuuttamista voidaan perustella vain sillä, että oikaisu ja uuden leimapaperin valmistaminen herättäisivät huomiota. Käytännön hankaluudet ovat pikkuseikka. Nykyisillä leimasimilla suoritettavan painatuksen lopettaminen heti ei kuitenkaan käy päinsä, koska vielä ei ole pystytty kunnolla tyydyttämään eräiden arvoluokkien tarvetta.
Olen saanut asianmukaisen rangaistuksen siitä, että kuvittelin toimineeni erityisen hyvin, kun onnistuin saamaan leimapaperin valmiiksi tammikuun 1. päivään mennessä meidän teknisten välineittemme puutteellisuuden aiheuttamista vaikeuksista huolimatta. Tahaton virheeni surettaa minua, Jumala nähköön, etenkin kun keisarillinen senaatti esitti anomuksensa minun nöyrän ehdotukseni perusteella.
Jättäen nöyrimmästi asian ja itseni Jalosukuisen Herra Kreivin suopean hyväntahtoisuuden varaan minulla on kunnia syvintä kunnioitustani vakuuttaen edelleenkin olla
Jalosukuisen Herra Kreivin
nöyristä nöyrin palvelija
Joh. Vilh. Snellman
