...Senaattori Snellman lausui, – että senaattori omasta puolestaan katsoi, ettei säätyjen ilmaisema alamainen toivomus kruunun viljan myymisestä ainoastaan lopullisella huutokaupalla ole hyvin perusteltu sen kummemmin valtion edun kuin väestön hyödynkään kannalta.
Viljaa virtaisi kruunun makasiineihin suurina määrinä vain niinä vuosina, jolloin runsaan sadon seurauksena hinta olisi halpa. Vain sellaisina onnellisina vuosina tulisi kysymykseen varastoidun viljan myynti huutokaupalla. Mutta juuri sellaisena aikana olisi ostohaluisia vähän, ja kun huutokaupan tarjoukset hyväksyttäisiin ilman harkintaa, kävisi helposti niin, että tavara annettaisiin pois hintaan, joka on paljon sen arvon alapuolella, varsinkin kun ei olisi tavatonta, että sellaisissa huutokaupoissa ostajat, joita on vähän, sopisivat keskenään suurimmasta tarjottavasta hinnasta. Senaattori katsoi sen tähden sopivimmaksi, että kun viljaa myydään kruunun varastoista huutokaupalla, määrätään minimihinta, sillä varauksella, että jos tarjoukset eivät nouse tähän hintaan asti, tulisi niiden hyväksyttävyys läänin kuvernöörin harkittavaksi.
Yleensäkin lienee pääomien vähäisyydestä ja vaikeista kulkuyhteyksistä ja niistä johtuvista runsaista kuljetuskustannuksista seurauksena, ettei Suomessa voi syntyä kauppiaitten harjoittamaa järjestynyttä viljakauppaa, jossa saatavilla olevat varastot hyvinä vuosina ostettaisiin ja varastoitaisiin, jotta ne sitten myytäisiin kalliimmalla huonon sadon sattuessa, varsinkin kun talonpojat voisivat kaikkina vuodenaikoina itse hankkia keisarikunnasta viljansa täyttääkseen oman ja naapuriensa leiväntarpeen. Mutta vaikka sellaista voisikin syntyä, olisi kruunun viljaa huutokaupattaessa tehtyjen tarjousten hyväksymistä koskevasta epävarmuudesta mahdollisesti koituva haitta merkitykseltään verrattain vähäinen. Kuten kaikkea muuta kauppaa, välittäisi myös viljakauppaa kaikissa maissa pitkän matkan takana oleva kirjeenvaihtaja. Kahdeksan tai korkeintaan kymmenen päivän odottelua ei siksi pidettäisi mitenkään tavattomana, eikä se myöskään muodostaisi spekulaatiolle estettä, varsinkin kun viljan tarve ja viljan hinta eivät koskaan vaihtelisi hetkittäin. Vain harvoin kävisi siis niin, että kaupanteko tällä tavaralla laiminlyötäisiin mainitun lyhyen odotuksen vuoksi. Kaikkein vähimmin näin voisi käydä tässä maassa kruunun makasiineista myynnin takia, koska se monestakin syystä mieluiten pantaisiin toimeen kevättalvella ennen merenkulun avautumista, jolloin siis hinta ei maassa vaihtelisi eikä ulkomaille vienti ratkaisun vuoksi lyhyenä talvena viivästyisi.
Kuten ennenkin, tulee viljakauppa maassamme varmaan rajoittumaan siihen, että huonon sadon sattuessa kaupanharjoittajat tuovat ulkomailta viljaa ja jauhoja heti myytäviksi. Niin kauan kuin käsillä ei ole ankara hätä, olisi epäilemättä tärkeää, että tätä kauppaa ei häirittäisi myymällä viljaa sitä tarvitseville kruunun varastoista.
