Nikolainkaupungissa 2.5.1864

Suuresti kunnioitettu

Herra Senaattori ja Ritari! 

Koska keisarillinen senaatti on kieltäytynyt myöntämästä pyytämääni jauhoerää jaettavaksi läänin väestön hätää kärsivälle osalle, minulla on aihetta olettaa senaatin pitävän Vaasan läänissä vallitsevaa taloudellista tilannetta tyydyttävämpänä kuin se todellisuudessa on, ja otan tästä syystä vapauden kiinnittää Herra Senaattorin huomiota läänin väestön keskuudessa vallitsevaan tilanteeseen.

Vaikka viime vuoden viljasato oli joillakin paikkakunnilla keskinkertainen, se ei kuitenkaan riittänyt täyttämään väestön vuotuista tarvetta sekä edellisten katovuosien aikana kertyneiden velkojen lyhennyksiä. Talonpojat joutuivat myymään suurimman osan viljastaan alihintaan turvatakseen omaisuutensa ulosmittaukselta, ja tästä syystä monelta alkoi jo pian sadonkorjuun jälkeen puuttua leipää. Selvää on, että puute yltyy päivästä päivään. Nykyisin vallitsee monilla seuduilla sellainen hätätila, ettei yleistä nälkää voida torjua ilman kruunun apua.

Niitä seurakuntia, joiden uskotaan anoneen hallitukselta viinanpolttolupaa, ei pidä tuomita ja sulkea kaiken avun ulkopuolelle, kun varmasti tiedetään, ettei niiden asukkaiden enemmistö ole tiennyt mitään koko hankkeesta. Tässä likaisessa jutussa toimineet itsensä häpäisseet kiihottajat ovat lisänneet häpeäänsä esittäessään kyseessä olevassa hakemuksessa keisarilliselle senaatille todistettavasti valheellisia väitteitä. Salapoltto on onneksi merkittävästi supistumassa eikä sitä ole myöskään harjoitettu niin mittavasti kuin muuan sanomalehdissä esiintyvä nimimerkkiä Kv. käyttävä kirjoittaja on kertonut. Hänen artikkelinsa vastaavat vain harvoin totuutta.

Senaatin viimeksi myöntämä jauhomäärä on jo suurimmaksi osaksi jaettu väestölle, ja joutunen ennen pitkää pyytämään lupaa uuden jauhoerän jakeluun, jotta en olisi välttämättömän tarpeen ilmaantuessa vailla toimintamahdollisuuksia. Koska Vaasan läänin suurien etäisyyksien takia yhteydet kaukaisimpiin pitäjiin vievät viikkokausia, voi kuluvan vuoden kaltaisina aikoina syntyä suurtakin hätää, ellei kuvernöörillä ole valmiina keinoja sen torjumiseen heti, kun asioiden tilasta on hankittu varma tieto.

Voin vakuuttaa, etten ole jaellut kruunun viljaa liian löyhäkätisesti. Apua on annettu vain sinne, missä hätä on ollut äärimmäisen vaarallisesti uhkaamassa. Myönnettäessä lykkäystä viljalainojen perintään on noudatettu mahdollisimman tarkkaa valvontaa. Kruununvoudilta ja nimismieheltä on vaadittu lausunto jokaisesta lykkäysanomuksesta, ja heitä on kehotettu tutkimaan tarkasti anojien varallisuutta. Voin myös varmasti vakuuttaa, ettei kukaan tunnettu viinanpolttaja ole saanut lykkäystä lainansa maksamiseen.

Erinomaisinta kunnioitustani vakuuttaen minulla on kunnia edelleenkin olla

Suuresti kunnioitetun Herra Senaattorin

nöyrin palvelija

C. G. Wrede