...jolloin senaattori Snellman lausui, – kuinka senaattori mainitusta sotakomissariaatin antamasta summittaisesta tiedosta näin havaitsi, että komitean 1. ja 2. kohdassa esittämästä yli- ja alipäällystön lisäyksestä koituvat vuotuiset kustannukset, sikäli kuin komissariaatti on voinut ne ennakkoon laskea, olisivat 159 516 markkaa. Kolmannessa kohdassa tänä vuonna ruotupataljoonien esikunnissa järjestettäväksi esitetty harjoituskomennus aiheuttaisi Suomen sotalaitokselle 18 495 markan kus­tannukset sen lisäksi, mitä 19. heinäkuuta 1860 annetun keisarillisen käskykirjeen mukaan on tähän asti maksettu harjoituskomennuksista. Kuitenkin olisivat tämänvuotisen armollisesti vahvistetun sotalaitoksen tulo- ja menoarvion mukaan sotalaitoksen varat niin suuressa määrin käytössä, että valtion budjetti näyttää yleisen sotilasrahaston pääomaksi vain 694 markkaa ja 48 penniä. Tulo- ja menoarvion ulkopuolisia menoja on siihen kuitenkin varattu vain 68 000 markkaa, mikä on jo nyt osoittautunut liian vähäiseksi, kun useat esitystä laadittaessa huomioon ottamattomat tulo- ja menoarvion ulkopuoliset menot ovat tulleet ajankohtaisiksi. Näin ollen on odotettavissa, että sotalaitoksen kassan vajaus on merkittävämpi kuin se 474 366 markan 37 pennin alijäämä, jonka keisarillisen senaatti on kenraalikuvernöörin esityksestä, sen mukaisesti mitä kenraalikuvernöörin 28. lokakuuta 1863 jättämä kirje sisältää, laskenut tulevan katettavaksi yleisten valtion rahastojen varoista.

Näillä perusteilla halusi senaattori, joka ei asettanut kyseenalaiseksi komitean ehdottamien toimien hyödyllisyyttä mainituilta osin, jättää kenraalikuvernöörin harkittavaksi, voitaisiinko lykätä kyseisiä toimia, samoin kuin muita osittaisia uudistuksia, kunnes yleinen ja vastaisuudessa pysyvä järjestys maan sotaväelle saadaan aikaan ja tarkoitukseen järjestetään riittävät ja varmat varat. Jos taas sodan uhka tekee lisämäärärahat tarpeellisiksi, hankittaisiin niiden kattamiseen tarvittavat varat siinä tapauksessa suostunnalla tai valtionlainalla.

Mitä taas tulee kysymykseen vaatetusjohtokuntien uudelleenjärjestämisestä, katsoi senaattori tarpeelliseksi, ennen kuin asiassa mitään muuta tehdään, pyytää asianomaisten kuvernöörien ja mainittujen johtokuntien jäsenten lausunnot asiasta.