Kun asiakirjat oli luettu, sanoi senaattori Snellman – että senaattori omasta puolestaan katsoi, että hänen tulisi Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen esittää seuraavaa: Mikäli Hänen Keisarillinen Majesteettinsa pitäisi maalle hyödyllisenä tukea ehdotusta, että Viipurin läänistä erotettaisiin ja Pietarin kuvernementtiin liitettäisiin se kahdentoista neljäkäsvirstan alue, jolla Siestarjoen kivääritehdas sijaitsee, niin suvaitkoon Hänen Keisarillinen Majesteettinsa armollisesti maan perustuslakien mukaisesti jättää säätyjen harkittavaksi ja lausuntoa varten mainitun kysymyksen. Lisäksi, koska senaattorin mielestä ei liene sopivaa, että säädyille ehdotettaisiin osaa Suomen maasta annettavaksi pois ilman vastiketta, vaikka kyseistä erottamista voitaisiin pitää sen tähden tarpeellisena, että sillä asuu vain Venäjän alamaisia, jättäisi Hänen Keisarillinen Majesteettinsa säädyille mahdollisuuden vaatia maalle jotakin vastiketta keisarikunnan puolelta. Senaattori katsoi myös, että hänen tulisi alamaisimmin kiinnittää Hänen Keisarillisen Majesteettinsa huomiota siihen, että tilaisuus sellaiseen vastikkeeseen tarjoutuisi itsestään, jos Suomelle ja Suomen lappalaisille luovutettaisiin se vähäpätöinen Jäämeren rannikon kaistale, joka sijaitsee Jakobinjoen itäpuolella ja Stolboanlahden rannalla ja jonka luovutusta kalastuspaikoiksi mainituille lappalaisille on keisarillinen senaatti 17. maaliskuuta 1862 Hänen Keisarilliselta Majesteetiltaan alamaisimmin ehdottanut.