Vaikka olen sitä mieltä, että kyseessä oleva apurahan korotus olisi hyvin voitu jättää toistaiseksi tekemättä, en halua jättää ääntäni käyttämättä arvioitaessa ehdolle asetettujen henkilöiden suhteellista ansiokkuutta korotuksen saajiksi, kun kysymys on tuotu äänestykseen nyt käsillä olevassa muodossa.
Lisensiaatti Ahlqvist on varhaisista opiskeluvuosistaan saakka osoittanut innostuksensa ja kykynsä kirjallisiin töihin; myöhemmin hän on useiden vuosien ajan tehnyt kielentutkimuksia, jotka edellyttävät samassa määrin sekä tietojen hallintaa että sitkeää aherrusta. Kaiken tämän sekä hänen poikkeuksellisen menestyksensä tällaisissa tieteellisissä ja kirjallisissa töissä, joille hän on omistautunut, tuntee jokainen hänen jo tähän mennessä julkaisemistaan lukuisista kirjoituksista ja tutkimuksista. Hän on myös varsin ansioitunut menestyneenä runoilijana, ja hänen nimensä kuuluu merkittävimpiin nuoren suomenkielisen kirjallisuuden piirissä. Jos kyseessä oleva korotus siis nyt myönnetään, konsistori ei löytäne arvokkaampaa henkilöä, jota sillä voidaan ilahduttaa; ja kannatan siis äänelläni korotetun apurahan myöntämistä lisensiaatti Ahlqvistille.
Lisensiaatti Rosenborg on julkaissut täsmälleen sen verran kuin laki on häneltä vaatinut, jotta hänet on voitu nimittää dosentiksi. Hänen dosentinväitöskirjansa on tosin tavallista ansiokkaampi, ei kuitenkaan varsinaisesti tiukan tieteellisenä työnä, joka sisältäisi uutta tutkimusta tai uusia käsityksiä, vaan asiantuntevasti ja hyvin etevästi kirjoitettuna aikakauslehtiartikkelina. Määrättynä hoitamaan professuuria lisensiaatti Rosenborg on hoitanut velvollisuutensa tiedekuntaa tyydyttävällä tavalla. Huomautan tässä yhteydessä, että luentojen pitäminen olisi suuri ansio dosentille, joka ei ota vastaan tutkintosuorituksia, koska tämä osoittaisi itse luentojen kelvollisuuden. Kyky luennoida virkatutkintoon kuuluvien suoritusten vastaanottajana oppikurssiin sisältyvistä asioista on vaatimus, joka toki on voitava asettaa jokaiselle dosentille; se seikka, että luennoilla on ollut kuulijoita, ei tuollaisessa tapauksessa merkitse mitään.
Lisensiaatti Rosenborg esitti opinnäytteensä dosentuurin saamiseksi puolitoista vuotta sitten. Piakkoin hän on ainoa professorinviran hakija. Hän ei ole pitänyt tarpeellisena lisätä kirjallisia ansioitaan mainitun ajan kuluessa julkaisemalla uusia teoksia. Konsistori saa pian tilaisuuden arvioida myös hänen pätevyyttään professorin virkaan pelkästään niiden opinnäytteiden perusteella, joiden esittämisen ohjesääntö määrää vähimmäisvaatimukseksi. Jos lisensiaatti Rosenborgille nyt myönnettäisiin ylimääräinen palkkio, tämä merkitsisi mielestäni avointa ilmoitusta, ettei konsistori vaadi yliopiston dosenteilta minkäänlaista julkaisutoimintaa sen lisäksi, mikä on välttämätöntä viran ja palkan saamiseksi. En halua enkä voi vaikuttaa äänelläni tällaisen käsityksen julkituomiseen enkä tällaisen periaatteen asettamiseen korkeamman dosentinpalkkion myöntämisen perusteeksi. Tästä syystä katson, ettei lisensiaatti Rosenborg ole pätevä saamaan mainittua palkkiota.
