Strömstad 14.8.1856

Hyvä Professori Snellman! 

Monta vuotta on kulunut siitä, kun kuulin mitään ystävästäni kaukaisesta maasta. Nyt ovat ensin sanomalehdet ja sitten neiti Borensdorf kertoneet minulle iloisia uutisia herra Snellmanin saavuttamista voitoista – joiden johdosta sydämestäni onnittelen vanhaa ystävää.

Olen jo kauan sitten kuullut, että herra Snellmanilla on ympärillään vaimo ja lapset – ja rohkenen pitää varmana, että tämä ympäristö on onnellinen. Olisi hauskaa kyetä joskus vilkaisemaan tähän kotiin, jossa isä henkäilee runoutta – levittäen sen tuoksua koko kotiin.

Minäkin olen naimisissa, mutta en sen miehen kanssa, jota Professori aikoinaan uskoi tulevaksi puolisokseni, vaan isäni toveripiiriin kuuluneen paroni Adelsvärdin kanssa. Vietin hääni pian äitini kuoleman jälkeen ja olen siitä lähtien elänyt emäntänä isäni kodissa – meidän ainoa perheonnemme on pieni poika, hieman heikko ja sairaalloinen – mutta olen tyytyväinen, jos vain saamme pitää hänet.

Olen itse ollut viime vuosina kehnossa kunnossa – mutta kahden vuoden kylpylämatkat varmaankin parantavat tilaani – alan uskoa, että kotona on yhtä hyvä olla kuin näillä iänikuisilla hankalilla kylpylämatkoillakin. Olen tänä vuonna ollut kylpylässä pitempään kuin tavallisesti, koska isäni sai viime talvena halvauksen, joka lamautti oikean käsivarren – olemme nyt olleet täällä koko kesän, mutta hänen tilansa ei näy paranevan.

Ruotsin kirjallisessa maailmassa vallitsee kerta kaikkiaan kuollut tila, emme näe enää ikinä muuta kuin käännöksiä. Kaikki kynät ovat pysähtyneet, etenkin naiskirjoittajilta, he lienevät yrittäneet liikaa, sillä nyt kukaan nainen ei rohkene ottaa kynää käteensä.

Äitini sanoi kerran viimeisinä päivinään, että jos koskaan joudun tekemisiin herra Snellmanin kanssa, minun on kerrottava hänen sydämelliset terveisensä – hän oli loppuvaiheessa hyvin sairas, mutta hänen järkensä oli aivan kirkas viimeiseen hetkeen saakka, voidaanpa jopa sanoa, että hän oli kuollessaan täysin elossa.

Poikani tuntuu muistuttavan häntä, poika on nyt seitsenvuotias ja hänellä tuntuu olevan hyvät laulunlahjat ja lahjat tietämiseen yleensä – olisi hauskaa, jos hän alkaisi muistuttaa äidinäitiään, sitä mieltä ovat monet äidinäidin sukulaiset. Anteeksi nämä rivit – mutta en voinut päästää ohitseni näin hyvää tilaisuutta lähettää tervehdys vanhalle ja toivoakseni nykyisellekin ystävälle kaukaisessa maassa asuvalta ystävättäreltä

Ebba Adelsvärdiltä, o. s. von Knorringilta