[Kellgrenin kirjoittama ote kadonneesta alkuperäiskirjeestä]

Parahin Veli Robert! Kiitoksia Berliinin-kirjeestäsi! Se ilahdutti minua monin tavoin. Etenkin sen takia, että lupaat katsella ympärillesi enemmän kuin pedanttisuuteen ja laskelmointiin taipuvainen matkatoverisi, ystävämme Kellgren.

(Jälkikirjoitukseksi.)

Veli Kellgrenille minun on esitettävä yllä esitetyn ”näpäyksen” selitykseksi, että aiheen siihen olen saanut hänen kirjeistään kotiin ja Morgonbladetille. Jos sinä, Veli Kellgren, voit tosissasi sanoa tienneesi, mitä Saksassa ympärilläsi tapahtui ja minkä seuraukset nyt näemme, ja sokeutesi aiheutuneen innokkaasta paneutumisesta sanskritiin, peruutan sanani. – Hyvä koti ja toimeentulo ovat hyvä asia, mutta hyvä on myös päästä tämän haltijaksi kuin linnunpojat taivaankannen alla. Tarkoitan, että asioiden ja toiveiden nykyisessä vaiheessa tunnet olevasi sidottu. Jos laskelmoi ottavansa nyt lusikan kauniiseen käteen ja tuonnempana vahingon takaisin – antaa Pirulle pikkusormen. Kyllä hän sitten vie koko käden. Ajalliset tarpeet nimittäin kasvavat ihmiselämässä päivä päivältä ja samalla kasvaa kiusaus kaikkien vakaumusten uhraamiseen. Varmaa on vain kuolema! Drum keine Feindschaft nicht [Älköön tästä nousko riitaa välillemme]. Toivon nimittäin, että kumoat epäilykseni kerrassaan vakuuttavalla tavalla. Siihen toivotan sydämestäni menestystä.

Tuus [Sinun]

S:n.