[elokuussa 1844]
Kelpo Veljeni,
Olen jättänyt viime kirjeesi pitkäksi aikaa vaille vastausta, mutta syynä on se, että minulla on kerrankin elämässäni ollut kiireitä. Olen nimittäin joutunut pitkän aikaa tekemään työtä sen aritmetiikan kirjan kirjoittamisessa ja painattamisessa, jonka arvostelemisen ja määrittelemisen kelvottomaksi koulukirjaksi katsoit oikeudeksesi jo ennen kuin siitä oli riviäkään kirjoitettu. Tästä tapauksesta ja eräästä aikaisemmastakin minulla on Sinun kanssasi kana kynimättä, ja toivonpa voivani kuitata asian korkojen kera jossakin kolmannessa tilanteessa. ”Aber darum keine Feindschaft!” [Mutta eipä siitä syystä vihoitella.] Ensin asia kismitti minua, varsinkin sitten kun ennen pitkää näin, ettei Sinulla ollut en nyt sanoisi rohkeutta, mutta ei ainakaan päättäväisyyttä Kuningas Fjalarin arvostelemiseen. Myöhemmin olen oppinut sietämään tuota arvostelua sen humoristisuuden takia. Jos nimittäin arvostelu voi koskaan hyödyttää kirjailijaa, tämä tapahtuu epäilemättä silloin, kun hän saa nähdäkseen arvostelun niin hyvissä ajoin, että hän ehtii noudattaa sen ohjeita teosta kirjoittaessaan. Mitä hyötyä arvostelusta enää sitten on, kun kirja on jo ilmestynyt? Sinulla ei ole kuitenkaan aihetta luulla minun suuttuneen siitä, että vertasit minun kirjaani Forsellin kirjaan, joista jälkimmäistä pidit koulun kannalta tarkoituksenmukaisena, mutta minun kirjaani sopimattomana koulukirjaksi. Minulla oli harmistumiseeni todellisempi syy, se että suvaitsit omasta puolestasi ja muiden opettajien puolesta julkisesti selittää, ettei kirjaa pitäisi ostaa. Mitä Sinä pitäisit siitä, jos joku nähtyään yksinkertaisen kirjakauppailmoituksen Sinun psykologian oppikirjastasi selittäisi sanomalehdessä, ettei hän eivätkä muut hänen asemassaan olevat aio ostaa tuota kirjaa? Jätän syrjään sen epäjohdonmukaisuuden, että numeroa tai paria varhemmin olit julkisen vallan ylläpitämien koulujen hyvien puolten joukossa maininnut sen, että hallitus pystyy takaamaan niissä opetettavan hallituksen määräämiä oppimääriä, ja sitten nouset ”selittämään”, että miesmuistiin ensimmäinen oppikirja, jonka hallitus määrää koulujen käytettäväksi, tuskin pääsee kouluissa käyttöön. – Tästä toki olkaamme eri mieltä! Olen nyt kuitenkin siitä huolimatta myynyt painoksen loppuun ja olen siis kutakuinkin rauhallinen. Ainoa kosto, jonka tästä kaikesta haluan, on sen kertominen, että jätin kirjoituksesi vastausta vaille vain sen takia, että paljastit suojaamattoman kyljen niin monessa kohdassa, että ritariksi hankkiutuminen Sinun kustannuksellasi ei olisi ollut mikään kunnia. 1. Sinä kehut Boreniuksen Aritmetiikkaa sen lyhyistä ja täsmällisistä säännöistä. Katsopa hänen sääntöään pienimmästä yhteisestä jaettavasta ja hänen kahdeksatta esimerkkiään ensimmäisestä jakajasta. – Matematiikan alalla arvosteleminen ei ole niin helppoa kuin luulet. 2. Väität, ettei aritmetiikassa, joka kuitenkin kuuluu analyysin alaan, voida esittää todistuksia, vaan vain antaa selityksiä. Mitä eroa näillä on, ellei ehkä aritmeettinen selitys ole todistus, josta opettaja ymmärtää 3/4 ja oppilas puolet? – Tähän saakka on kuitenkin oltu sitä mieltä, että analyysin vähäinen varmuus perustuu todistuksiin. Etköhän Sinä voi vähitellen alkaa aavistella, että olet aritmetiikan alalla samalla tasolla, jolla Frejassa sanoit Ruotsin filosofien ja teologien olevan, nimittäin omien koulujensa autuaasti edesmenneiden vararehtoreiden jne. jne.
Kun nyt olen omasta puolestani toivottavasti suututtanut Sinut, voimme siirtyä muihin asioihin. Sanot viime kirjeessäsi, että koko maailma oli saanut minulta luottamuksellisen tiedon hakemuksestani Isoonkyröön. – Että aiheena nimittäin oli palkankorotus. Milloinkahan onnistun kouluttamaan koko maailman niin pitkälle, ettei se anna minun huijata itseään. Aiheena ei ollut palkankorotuksen, vaan lahjapalkkion hankkiminen!! Fi donc! [Hyi olkoon!] Mitä typeryyttä uskoa, että minulla on niin vähän voimavaroja, etten pysty kahden palkankorotuksen jälkeen keksimään mitään muuta kuin taas uuden palkankorotuksen! – Siinäpä havaitset syyn, warum [miksi] en ole antanut kaiuttaa maailmalle pikku oivallustani siitä, miksi Sinä olet äskettäin piikitellyt Suomen köyhää kirjallisuutta. Minä olen kunnon mies. Olin myynyt tavarani enkä kaupittele sitä enää sen jälkeen yleisölle, sitähän rehdit kauppiaat eivät tee. Saman tavaran myyminen ensin rahasta ja sitten kunnian saamiseksi on vastoin periaatteitani. Ohessa seuraava todiste tästä on sen takia tarkoitettu ystävän eikä sanomalehtimiehen käsiin. – Olen kieltäytynyt antamasta Collanille tästä mitään, vaikka hän pyysi sitä Arppen väitöstilaisuuden jälkeisillä päivällisillä. Näet siis, etten omasta aloitteestani julkaise asiasta mitään tietoja. Minun valtakuntani ei ole tästä (Suomen) maailmasta. Jos joku saa täkäläisiltä toimittajilta käsiinsä Bulletin Scientifiquen ja panee lehteensä siitä jotakin, voit olla varma siitä, ettei se ole minun syyni.
Olen hakenut professuuria Hällströmin jälkeen; en kuitenkaan todellakaan tiedä, pitäisikö minun pitää hakemukseni voimassa. En enää näe siitä koituvan erityistä hyötyä, kun en voi toivoa saavani heidän palkankorotustaan ennen kuin 8–10 vuoden kuluttua. Odotan kuitenkin Nordströmin paluuseen saakka ja teen vasta sitten päätökseni. Tunnen melkein voittamatonta kiusausta osoittaa akateemisille isille, etten tarvitse heitä enkä heidän miellyttävää paikkaansa konsistorin pöydän ääressä. Sen vastapainona on vain ajatus, miten harmillista heistä toisaalta olisi nähdä minut lopultakin vieressään istumassa, jos pidän hakemukseni voimassa. Kyllä ihminen sentään on aika hupsu! Jos päästän professuurin menemään ohi, saan varmasti pian kirkkoherran virkani – ihanan Baratariani – sillä varmaankin pitkästytään siihen, että minua olisi elätettävä kuolemaani saakka ylimääräisenä.
Näet siis, että olen samanlaisessa tukalassa tilanteessa kuin mauri Schillerin Fiescossa, kun hän ei tiedä, pitäisikö hänen paljastaa salaliitto vai jättää se paljastamatta.
Magneettisia havaintoja tehdään nyt yötä päivää joka 10 minuutin välein, ja ne tuottavat minulle puhdasta iloa, tähän mennessä ainoata tieteellistä iloa, kun olen nyt kaikista pitkien valmistelujen tuottamista harmeista huolimatta lopultakin päässyt niin pitkälle, ettei tieteellisellä omallatunnollani ole mitään huomauttamista mittausten tarkkuuden suhteen. Jos olisin varma siitä, että saan jatkaa samalla tavalla koko ikäni, olisin kyllin hölmö uhrautuakseni tälle asialle ja antaakseni palttua kaikelle muulle, jollei muusta syystä niin ainakin sen huvin takia, että voisin ajatella jonkun jälkimaailman Laguksen ja Grönbladin uurastusta, kun heidän on saatava tulokset painetuksi joskus kuolemani jälkeen; koko massan painattamiseen ja siihen liittyvän ***:n lukemiseen ei nimittäin oma kärsivällisyyteni riitä.
Muuten ei kuulu kerrassaan mitään uutta paitsi sitä, että Castrénin syrjäänin kielioppi on parhaillaan painatusvaiheessa, mutta minun mielikuvitukseni ei pysty hurjimmissa laskelmissanikaan selvittämään, mistä hän löytää 400 lukijaa kirjansa 400 painetulle kappaleelle.
Joku Merx tai Merz tai joku sentapainen on jossakin teologisessa aikakauslehdessä sanonut Sinun persoonallisuusopistasi, ettei se päde muihin kuin kuussa asuviin ihmisiin. Lohdutukseksesi sanon, että mies kuuluu tuomitsevan hegeliläisyyden kokonaan. Miksi hän pitää juuri kuussa asuvia persoonia teoriasi soveliaina kohteina, sitä en tiedä, sillä kerron vain sellaista mitä olen epäselvästi kuullut.
Perheeni vointi on tavanomainen. Agatha on ollut terveyskylpylän vesiä juomassa ja tietänee itse parhaiten mistä syystä, ellei ehkä aivan yksinkertaisesti siksi, ettei hän ole voinut syödä pelkkää vettä. Janne on ylioppilas ja yksi amanuensseistani, osaksi sen takia, etten halua isän ja pojan suhteen omalta puoleltani kokonaan hiipuvan, osaksi sen takia, että voisin pitää muut järjestyksessä, kun he näkevät, millaista täsmällisyyttä vaadin omalta pojaltani. Olen kylläkin tyytyväinen kaikkiin amanuensseihini – heistä Byman on luultavasti kirjoittanut sen artikkelin, jonka Sinä julkaisit miessukupuolen puolustamiseksi. Hän on suuri naisten vihaaja, luultavasti sen takia, ettei hän tarvitse heitä. Hyvä mies hoitelee itse itsensä! Muuten minulla on ollut vaikeuksia estää häntä ryhtymästä filosofiseksi kirjailijaksi. Muistathan ”ne pikku hämähäkit” – miehellä on mukanaan päivänvarjo (avattuna), kun hän kulkee kaupungilla. Minusta on huvittavaa nähdä maailman hämmästelevän sitä, että pidän miestä amanuenssinani. Hätätilassa hän saa palvella minun Alkibiadeenani, koiranhäntänä. – Pidä nyt huoli siitä, ettet usko viisastuvasi hirmuisesti tästä kirjeestäni. Voin tyynesti varoittaa Sinua, sillä Sinä et kuitenkaan kuuntele varoitustani, koska Sinun on joka tapauksessa tehtävä joitakin päätelmiä tästä jaarituksesta ja ne menevät joka tapauksessa pieleen. Mikä tehtämän pitää.
Sinun J. J. Nervander
PS Tämän kirjeen kieliasu on osoitus aritmetiikankirjani hyvästä tyylistä.
PS Olinpa melkein unohtaa, että on pyydettävä Sinua lähettämään takaisin kirjastosta lainaamasi kirjat. Pipping on pannut mustalle taululle ilmoituksen, jossa hän kehottaa palauttamaan kaikki lainatut kirjat kirjaston tulevan muuton takia lokakuun 1. päivään mennessä. Lähetä ne jonkun ylioppilaan mukana. Älä toki unohda tätä.
