...jolloin senaattori Snellman lausui, – että senaattori näki omasta puolestaan kohtuulliseksi kenraalikuvernöörin esityksen, jonka mukaan venäläiseen rahvaaseen kuuluvat henkilöt, jotka ovat tulleet passin kanssa Suomeen ja jotka viipyvät täällä yli heidän täällä oleskelulleen siinä määrätyn ajan, saisivat täkäläisiltä viranomaisilta passin luovutusta vastaan lupatodistuksen, jolla he saavat todistukseen merkittynä aikana vapaasti lähteä pois maasta. Vain siinä tapauksessa, että he eivät tätä noudattaisi, olisi heille seurauksena pois lähettäminen tavallisessa järjestyksessä vankikuljetuksena. Senaattori katsoi, ettei sellaisesta järjestelystä myöskään ole pelättävissä koituvan mitään erityisiä haittoja.
Mitä taas tulee kysymykseen sopivimmasta tavasta lähettää pois ilman passia tai asianmukaista lupaa Suomessa edelleen oleskelevia Vienan ja Aunuksen kuvernementeista tulleita henkilöitä, kyseisiin kuvernementteihin lähetettävinä tutkintavankeina, näki senaattori kylläkin olevan toivottavaa, että tämä asia voitaisiin hoitaa kenraalikuvernöörin ehdotuksen mukaan. Tällöin vankien olo helpottuisi suuresti, ja myös heidän perille viemisestään nyt koituvat suuret kulut ja ajanhukka voitaisiin välttää. Mutta suoran vankeinkuljetuksen järjestämistä mainittujen Venäjän kuvernementtien sekä Oulun ja Kuopion läänien välille ei senaattori kuitenkaan katsonut tällä hetkellä mahdolliseksi. Mitä tulee ensiksi mainittuun lääniin, niin senaatin asiasta hankkiman tiedon mukaan matkustus sieltä tapahtuisi pääasiassa järviä ja jokia pitkin, kesällä venettä ja talvella rekeä käyttäen. Tästä kulkureitistä koituisi suuria vaikeuksia, ei ainoastaan keväällä jäänlähdön aikaan, vaan myös talvella, koska harvaan asuttujen seutujen kautta kulkevia teitä ei suurien lumipyryjen jälkeen tarpeeksi pian saataisi kulkukelpoiseen kuntoon. Kuopion läänissä taas Venäjän rajalle johtavat tiet olisivat osittain aivan raivaamattomia polkuja, eikä niitä monin paikoin voitaisi käyttää muutoin kuin jalkaisin tai ratsain, ilman ajoneuvoja. Ennen kuin nämä paikalliset esteet on raivattu pois, olisi vankeinkuljetuksen salliminen näiden seutujen läpi yleisen turvallisuuden vaarantamista ja antaisi aiheen monenlaisiin sotkuihin. Myöskään Venäjän puolella, sikäli kuin senaattorilla on ollut tilaisuus saada tietoa, eivät tiet ole sellaisessa kunnossa, että niitä voitaisiin pitää vankeinkuljetuksiin sopivina. Jotta kuitenkin vältettäisiin pitempi reitti Pietarin kautta, ja jotta, sikäli kuin niin voi tapahtua ilman haittaa, kuljetus voitaisiin tehdä vangituille vähemmän hankalaksi, puolsi senaattori ehdotusta, jonka mukaan kaikki ne henkilöt Vienan ja Aunuksen kuvernementeista, jotka jossakin keisarikuntaan rajoittuvassa Suomen läänissä, siis Oulun, Kuopion tai Viipurin läänissä, tavataan ilman voimassa olevaa passia, tai asianomaisen viranomaisen heille mahdollisesti myöntämän määräajan päätyttyä, kuten yleensäkin kaikki henkilöt, jotka on jostakin mainitusta Suomen lääneistä vankeinkuljetuksena siirrettävä kyseisiin venäjän kuvernementteihin, kuljetettaisiin vastaisuudessa poikkeuksetta Sortavalan kaupunkiin. Sieltä heidät edelleen kuljetettaisiin sitä yleistä tietä pitkin, joka johtaa samannimisessä kuvernementissa sijaitsevaan Aunuksen kaupunkiin. Tie kulkee Salmin pitäjän Virtelän rajakylän kautta Rajakontuun, Aunuksen kuvernementin lähimpänä rajaa sijaitsevaan kylään. Ennen kuin voidaan ryhtyä muihin toimiin ehdotuksen toteuttamiseksi, on kuitenkin välttämätöntä ottaa selville, onko kyseinen järjestely yhteensopiva keisarikunnan paikallisten tai muitten asiaintilojen kanssa, sekä onko Rajakonnussa sopivaa henkilöä tai viranomaista, jolle suomalainen vanginkuljettaja voisi luovuttaa vangitut henkilöt heidän oikein tapahtuneesta perille saapumisestaan annettavaa todistusta vastaan. Siksi olisi kenraalikuvernööriltä anottava, että hän antaisi toimittaa senaatille tiedot mainituista asiaintiloista.
