5.3.1873

Kunnianarvoiselle Suomen Keisarillisen Senaatin

Valtiovaraintoimituskunnalle 

Armollisella päätöksellään 27. elokuuta 1861 on Hänen Keisarillinen Majesteettinsa, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran asiasta tekemän alamaisen esityksen johdosta kaikkein armollisimmin myöntynyt siihen, että avustuksena Kirjallisuuden Seuran toimesta julkaistavan suomenkielisen lakikirjan kustannuksiin voidaan Kirjallisuuden Seuralle maksaa yleisistä valtion varoista enintään viidentuhannen hopearuplan summa.

Tämän lakikirjan piti Kirjallisuuden Seuran laatiman ja Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen esitetyn suunnitelman mukaan koostua vuoden 1734 lain uudesta käännöksestä varustettuna lyhyillä huomautuksilla tähän lakiin myöhemmin vahvistetuista muutoksista ja lisäyksistä.

Otettuaan vastaan Hänen Keisarillisen Majesteettinsa mainitun armollisen päätöksen ryhtyi Kirjallisuuden Seura heti toimiin hankkeen toteuttamiseksi. Silloinen Keisarillisen Aleksanterin yliopiston professori J. Ph. Palmen otti laatiakseen ruotsiksi lakitekstiin tehtävät huomautukset, jotka sitten käännettäisiin suomeksi. Sääksmäen kirkkoherra, tohtori G. Cannelin otti tehdäkseen tekstin käännöksen, ja kun hän oli tämän tehtävänsä tottuneella ja taitavalla kädellä täyttänyt, jätettiin käännöstyö vielä tarkastettavaksi komitealle, jonka jäseniksi valittiin pormestari J. Mölsä, professori A. Liljenstrand, asessori A. E. Stråhlman ja dosentti, tohtori A. Ahlqvist. Tällä tavoin tarkistetun käännöksen Kirjallisuuden Seura hyväksyi ja toimitti vuonna 1865 painoon 600 kappaleen painoksena, otsikkona ”Ruotsin Valtakunnan Laki, hyväksytty ja vahvistettu valtiopäivillä vuonna 1734. Uusi suomennos.”

Kirjallisuuden Seuran tarkoitus oli tällä painoksella varsinaisesti esittää lakikirjan koekäännös yleisesti arvioitavaksi, jotta ne perustellut korjaukset, joita siihen mahdollisesti vaadittaisiin ja ehdotettaisiin, voitaisiin ottaa huomioon lakikirjan täydellistä painosta julkaistaessa, mutta teksti toimisi myös kielellisenä normina huomautuksia käännettäessä.

Mutta koska on käynyt niin, että nykyinen Keisarillisen Senaatin herra prokuraattori Palmén on sittemmin korkeisiin virkoihin astuttuaan saamiensa työtehtävien vuoksi tullut estyneeksi saattamasta päätökseen aloittamaansa huomautusten laatimista, ja samaan aikaan lakitekstin uusi käännös on saanut yleisöltä sellaisen tunnustuksen, että painos myytiin loppuun kahdessa vuodessa, katsoi Kirjallisuuden seura vuonna 1867 aiheelliseksi julkaista kirjasta uuden painoksen vain vähäisin muutoksin.

Nyttemmin ovat, kuten tiedetään, hovioikeudennotaarit K. K. Sjöros ja K. W. Sulin julkaisseet painettuna lakikirjan otsikolla ”Sveriges Rikes Lag, gillad och antagen på Riksdagen Åhr 1734, med Tillägg, Förändringar och Förklaringar gällande i Storfurstendömet Finland” [Ruotsin Valtakunnan Laki, hyväksytty valtiopäivillä vuonna 1734, Suomen Suuriruhtinaskuntaa koskevine lisäyksineen, muutoksineen ja selityksineen]. Julkaisijat ovat tarjonneet Kirjallisuuden Seuralle kustannusoikeutta sen suomennokseen. Ja koska herra prokuraattori Palménin asiasta antaman lausunnon perusteella on päätetty, että julkaisijoitten tulisi herra prokuraattorin tekemän esityön perusteella ja hänen opastuksellaan tehdä työhönsä joitakin muutoksia, minkä lisäksi Kirjallisuuden Seuralle pidätettäisiin oikeus käyttää suomenkielisessä käännöksessä sekä luvattuja lisäyksiä nykyiseen painokseen että lisäyksiä tuleviin ruotsinkielisiin painoksiin, ja että julkaisijat ovat sitoutuneet näiden ehtojen täyttämiseen, on Kirjallisuuden Seura hyväksynyt tarjouksen ja asiasta on tehty kirjallinen sopimus.

Kirjallisuuden Seuran aikomus on jälleen antaa toimitustyö ja kääntäminen tohtori Cannelinille, jonka useat työt tällä alalla ovat saaneet oikeutetun tunnustuksen. Lakitekstin osalta seurataan vuoden 1867 painosta, ja kirjassa esiintyvissä asetuksissa, mikäli ne ovat olemassa suomenkielisinä, muutetaan vain lakitermit, mikäli se on välttämätöntä, ja saatetaan ne yhdenmukaisiksi tekstiä varten omaksutun kielenkäytön kanssa. Tarve antaa työ vielä edelleen tarkastettavaksi riippuu olennaisesti siitä, katsooko tohtori Cannelin tarpeelliseksi poiketa merkittävästi vuoden 1867 painokseen omaksutusta kielenkäytöstä, joko sitä vastaan tehtyjen huomautusten tai muutoin uuden suomenkielisen lainopillisen kirjallisuuden perusteella.

Yllä mainitun teoksen rahoittamiseen on Kirjallisuuden Seura käyttänyt yhteensä 6 506 markkaa 50 penniä, nimittäin lakitekstin kääntämiseen ja sen tarkastamiseen 4 984 sekä koepainoksen kustannuksiin 1 522 markkaa 50 penniä – kun taas jälkimmäisen painoksen kustannusten voidaan katsoa tulleen katetuksi edellisen myynnistä saaduilla tuloilla. Kummankin painoksen kappalehinta on tarkoituksellisesti pidetty niin pienenä, että se on kattanut ainoastaan paperi- ja painokustannukset sekä kirjakaupan provision.

Hovioikeudennotaarien Sjöros ja Sulin julkaiseman lakikirjan suomenkielisen painoksen kustannusoikeuksista Kirjallisuuden Seura on sitoutunut maksamaan 2 000 markkaa, katsoen tämän rahamäärän olevan kohtuullinen korvaus julkaisijoille heidän vaivannäöstään tätä työtä tehdessään, varsinkin kun ruotsinkielisen painoksen myyntiä vähentänee suomenkielisen painoksen julkaiseminen. Käännöstyön korvauksesta ei ole vielä päästy sopimukseen.

Näiden osittain jo aiheutuneiden ja osittain edessä olevien kustannusten kattamiseksi saanee Kirjallisuuden seura, joka vuonna 1865 sai kunnianarvoisan valtiovaraintoimituskunnan maksumääräyksestä nostaa Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisesti myöntämästä määrärahasta 3 000 markkaa, nöyrimmästi pyytää saada nostaa sen lisäksi 6000 markkaa, mikä suunnilleen vastaa korvausta kustannusoikeudesta sekä niitä kustannuksia, jotka ovat odotettavissa ennen kuin kyseinen lakikirja ilmestyy valmiina painosta suomenkielisessä asussaan. Helsingissä 5. maaliskuuta 1873.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran puolesta

Joh. Vilh. Snellman

F. W. Rothsten