Senaattori Snellman oli muuten samaa mieltä kuin vapaaherra von Born, paitsi että senaattori, ottaen huomioon maassa tällä hetkellä vallitsevan huolestuttavan rahatilanteen, uskoi mainitun armollisen asetuksen 8. § perusteella olevan aihetta ilman edeltävää alamaista anomusta ryhtyä heti vapaaherra von Bornin ehdottamaan toimeen, siten että pankin johtokunta voisi mainitun rahaston käytettävissä olevista varoista antaa lainoja vuoden 1871 loppuun asti lainoja tarvitseville kiinteistönomistajille, ei kuitenkaan enempää kuin 20 000 markkaa kutakin lainanottajaa kohti, reaalivakuuksia vastaan, jotka pankin johtokunnan on arvioitava ja hyväksyttävä, sekä siten, että lainanottajalla on velvollisuus suorittaa lainasta vuotuista viiden prosentin korkoa ja maksaa pääoma täysimääräisenä takaisin ennen vuoden 1872 loppua. Tästä toimenpiteestä senaattori katsoi omasta puolestaan olevansa velvollinen tekemään Hänen Keisarilliselle Majesteetilleen alamaisen ilmoituksen, että Hänen Keisarillinen Majesteettinsa armossaan suvaitsisi hyväksyä kyseiset toimet, joihin senaattori ryhtyi ajan voittamiseksi.