Kuopiossa 3.8.1866

Kunnioitettu Veljeni! 

Vaikka ajat ovat kuinka huonot, olemme sentään vielä hengissä, mutta huolten täyttämää elämää elän ainakin minä. – Sanoin kuvaamatonta sydämen tuskaa, unettomat yöt piinaavat minua alituisesti, ja pystyssä pysyäkseni minun on koottava koko lannistumaton rohkeuteni, kaikki luottamukseni parempaan tulevaisuuteen. Tämä säätilakin voi silti jähmettää ihmisen. Lähes kolme viikkoa on ollut sateista, pilvistä ja koleaa melkeinpä joka päivä; aurinko on näyttäytynyt harvoin – ja me kun tarvitsisimme sitä niin kipeästi. Kesä on samanlainen kuin 1862, ja sen takia olen pelännyt ja pelkään vieläkin pahinta. Kunpa Kaitselmus kuitenkin säästäisi meidät tältä kuritukselta.

Kuten olen jo virallisessa raportissani ilmoittanut, ruis heilimöi hyvin epätasaisesti. Varsin rankka ja pitkäaikainen sade yllätti kesken kaiken, ja muutamia päiviä sitten kuulin eräältä nilsiäläiseltä talonpojalta, että siellä ruis oli heilimöinyt vielä Jaakon päivän aikaan – pelkästään sateen syytä kaikki. Rukiin tuleentuminen seuraa tietysti suhteellisesti samaa aikataulua, ja siitä syystä tarvitaan kipeästi siemenviljaa. Tehdessäni tavanomaisen kiertomatkani vakuuttuakseni omin silmin läänin tilanteesta, vuodentulosta, varastoista ym., tarkastaakseni järjestämieni töiden sujumista ja ennen muuta: saadakseni kansalta hyviä neuvoja – toivottiin yleisesti rukiin tuleentuvan niin varhain, että uuden sadon viljasta saataisiin kylvösiemen. Valitettavasti meidän Herramme teki näistä toiveista lopun. Sateinen sääjakso alkoi suunnilleen 6. heinäkuuta rukiin heilimöinnin ollessa juuri parhaimmassa alkuvaiheessaan, ja samaa on sitten jatkunut. Näinä päivinä tähkälle ehtineelle ohralle tämä meidän seutujamme koetellut sää on ollut varsin haitallinen – halla ei kuitenkaan (tähän päivään mennessä) ole tiettävästi vahingoittanut viljoja, mutta hallanaremmilla paikoilla se on silti jo vienyt perunanvarret.

Heinä on jo osaksi tehty, mutta vuoden sato on kuuleman mukaan niukka, ts. keskinkertaista vähäisempi, kuitenkin joissakin paikoissa jopa hyvä. Maanviljelijän satotulosten ja yleisen taloudellisen aseman selville ottaminen ja selville saaminen on yleensä äärettömän vaikeaa, ja useinkin olen tuntenut houkutusta uskoa, että tilanomistajat ovat diplomaattien jälkeen lapsekkaimpia suurvalehtelijoita. Tämä lienee anteeksiannettavaa, kun minua on perin usein yritetty huiputtaa.

Olen kärsimättömästi odottanut vastausta viimeksi lähettämääni sähkeeseen, joka koskee rukiin ostamista kauppias Raninilta valtion juoksevien menojen suorittamiseen sen rukiin sijaan joka on makasiineissamme siemenviljaksi käytettävänä. Ellen saa tätä vastausta huomenna, minun on pyydettävä sitä sähkeitse voidakseni antaa lopullisen vastauksen niille seurakunnille, jotka ovat pyytäneet kruunulta rukiinsiementä lainaksi.

Rahatilanne on koko läänissä varsin huolestuttava – eipä suorastaan ole rahoja lainkaan. Maalaistuotteet myydään tolkuttoman halvalla, eikä varsin yleisiin pakkohuutokauppoihin – ei kruunun, vaan yksityisten saatavien takia järjestettyihin – saavu ostajia rahanpuutteen takia lainkaan tai niissä myydään kaikki pilkkahintaan. En ole koskaan kuullut tällaisesta, mutta vakaa käsitykseni on, että tämä epätoivoinen tilanne johtuu meidän täällä kokemistamme useista katovuosista – vuosikymmenessä neljä täydellistä katoa ja kuusi huonoa vuotta. Rahauudistuksen syyttäminen tästä tilanteesta on mielestäni väärin ja epäoikeudenmukaista. – Ymmärrän kyllä hyvin, että sinulla, kunnianarvoisa vanha Veljeni, on kylliksi huolia ja murheita, ja ajattelen tätä usein, sillä tiedän jotakin rakkaassa isänmaassamme vallitsevista tilanteista ja oloista. Ei ole ainakaan omalta kannaltani ollut turhaa, että olen toiminut kenraalikuvernöörinviraston kansliapäällikkönä ja ministerivaltiosihteerinviraston ensimmäisenä toimistosihteerinä. – –

Olemme käsittämätöntä, kopeaa, itserakasta ja kateellista kansaa. Sanopa, mistä tämä kaikki johtuu? Parhaillaankin täällä kiertelee taas huhuja meidän suurten herrojemme välisistä kärhämistä etusijasta kiisteltäessä.

Ystävyyttä tuntien allekirjoitan olevani aina

Sinun altis veljesi ja palvelijasi

S. H. Antell.