Uutisia
Ruotsi. Tiedot helmikuun 23. päivältä kertovat, että Kuninkaan sairaus jatkuu edelleen ilman merkittäviä muutoksia.
Irlanti. O'Connellin oikeudenkäynti on edennyt syytettyjen puolustuspuheisiin asti. Vanhus puolustautui itse pitäen puheen, joka lyhyen tauon keskeyttämänä kesti yli 6 tuntia. Morgonbladet lainaa tästä puheesta lämminhenkisen katkelman. Sitäkin kylmempi on valtaistuimen vastaus Dublinin kaupungin viranomaisten anomukseen, jossa pyydetään apua maahan ja O'Connellia vastaan käydystä oikeudenkäynnistä luopumista.
Espanja. Alicantessa on puhjennut kapina, joka on levinnyt useille Valencian maakunnan paikkakunnille. Sitä arvellaan johdettavan Madridista, jossa on tästä syystä tehty pidätyksiä.
Tärkein uutinen on epäilemättä ilmoitusosastossamme näkyvä tieto uusien lukioiden opettajanviroista. Siinä on muuan pieni merkillisyys. Turun tuomiokapituli lupaa Vaasan tuleville sijaisopettajille ”talousarvion mukaiset palkkamäärärahat”, mutta Borgå Tidningin mukaan Kuopiossa lehtorinvirkoja hoitavat sijaiset saavat ”vuosittain 300 hopearuplan tulot”. Sangen ilahduttava uutinen, kertoo myös H. M. – Maisteri Castrénille, joka on lähettänyt Siperiasta syrjäänin [komin] kieliopin kanslianeuvos Sjögrenille ja Pietarin Tiedeakatemialle, on hra Sjögrenin painokkaan suosituksen perusteella myönnetty vuotuinen 1 000 hopearuplan matka-apuraha, jotta hän voi osallistua Tiedeakatemian Siperiaan lähtevän kansatieteellis-kielitieteellisen retkikunnan työhön.
Suomalainen aikakauslehti
Vaasasta kuulutetaan yhtä harvinaista kuin iloistakin uutista: sikäläinen kirjapaino alkaa julkaista suomenkielistä aikakauslehteä. Lehteä ilmestyisi ”4–6 numeroa vuodessa, kussakin 96 suurikokoista sivua.” Sisällöksi luvataan ruotsalaisen ”Läsning för Folket” -lehden suomennosta ja jokainen numero tulee sisältämään myös yhden uskonnollisen artikkelin.
Itse hankkeesta ei voi sanoa mitään muuta kuin kiittävää ja Saima, sikäli kuin se hänestä riippuu, tulee auttamaan julkaisun levittämisessä. Mutta kun Vasa Tidningin tietojen mukaan tähän asti on käännetty vain yksi ”Läsning för Folket” -lehden artikkeli, niin rohkenemme kysyä, missä määrin tämän lehden sisältöä kannattaa ottaa esikuvaksi. Meistä se vaikuttaa harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ikävältä. Ja sellainen sopii yhtä huonosti rahvaalle kuin sivistyneellekin lukijalle, kun taas todellista kansankirjaa luetaan kaikissa säädyissä ja luokissa. Sellaiset artikkelit kuin Berzeliuksen kuvaukset Ruotsin maaperästä, siteerattu Viisas lammaspaimen jne. ovat toki kiinnostavia ja tiedämme myös Maamiehen Ystävän aikoneen käyttää niitä. Mutta edes herra Baggen matemaattiset kirjoitukset eivät mielestämme ole muuta kuin tavallisia koulukompendioita. Ja sellainen on ikävää, sitä ei voine kiistää. Myös ”Läsning För Folketin” levikki on ollut vähäinen. Suomalaisen aikakauslehden julkaisija tarjoaa ”aluksi” kirjoittajille viiden hopearuplan kirjoituspalkkiota arkilta. Tämä on tietenkin hyvä asia. Mutta meidän mielestämme lehden menestymisen kannalta olisi tärkeintä, että sille hankittaisiin innostunut ja kirjalliseen työhön tottunut toimitus. Olemme edellä osoittaneet, ettei kansalle kirjoittamiseen riitä mikään vähäinen taito. Ellei kokemuksemme osu harhaan, niin runollinen lahjakkuus on tässä mielessä kaikkein suotavin. Siitä todistaa ainakin ainoa onnistunut kansankirjanen jonka olemme onnistuneet näkemään, nimittäin ”Der Rheinische Hausfreund”. Sitä julkaisee Hebel, ”Allemannische Gedichte” -teoksen tunnettu kirjoittaja.
Maantieteellinen karttakirja
Tämä teos, jonka uutterasta valmistelutyöstä lehdet ovat jo kertoneet, on nyt aloitettu kahden pitäjänkartan julkaisemisella. Otsakkeen mukaan kartat on ”tehty yleistä tarkastusta varten”. Tätä ilmausta ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti. Näyttää selvältä, että kartat sisältävät vain pääpiirteet siitä, mitä itse kirja tulee esittämään. Ne on siten tarkoitettu vain pohjaksi, johon kunkin seudun asukkailta täydellistä karttaa varten saatavat tarpeelliset tiedot voidaan merkitä.
Mutta juuri tässä suhteessa lienee odotettavissa vaikeuksia. Yleisissä kokouksissa voidaan tietysti saada selville, onko kaikki järvet, lammet, saaret, mäet ja nyppylät samoin kuin tiet, kylät, tilat ja asumukset merkitty karttaan. Samoin saadaan tietoa talojen ja vesistöjen nimistä, jälkimmäisten virtaamisista ym. Mutta kuinka kaikki tällä tavoin ilmoitetut paikat voidaan merkitä kartalle niin ettei näihin tietoihin perustuvien uusien karttojen laatimisessa tule väärinkäsityksiä?
Nyt julkaistut pitäjänkartat kertovat esim. sen, että monia kylännimiä ei ole maakirjassa. Niinpä Helsingin pitäjän kartassa on 23 kylännimeä, joita ei ole maakirjassa. Tilojen suhteen luvun täytyy olla vielä suurempi. Helsingin pitäjässä on 223 tilaa, pitäjänkartasta löytää 170 tonttia ja ainoastaan 23 nimeä. Loppuja ei ole otettu mukaan myöskään liitteenä olevaan maantieteelliseen kuvaukseen. Jo 147 nimettömän tontin nimeämisen yleisessä kokouksessa täytyy olla äärimmäisen vaikeaa. Mutta minne osanottajat mahtavat sijoittaa loppujen 53 tilan asumukset?
Ja jos kaikki tämä vielä onnistuisikin, niin miten tällainen kokous voi selvittää kaikkien uusien viljelysten sijainnin siellä, missä maanmittaus on tapahtunut jo aikaa sitten. Tekstin mukaan esimerkiksi Boxbackan [Pukinmäen] kylän pellot Helsingin pitäjässä on mitattu 1702. Nyt pitäisi tarkastuksessa ilmoittaa kaikki ne pellot ja niityt, jotka puolentoista vuosisadan aikana ovat tulleet tämän kylän maiksi. Ei tarvinne todistaa sitä, ettei kaikkea tätä voi merkitä nyt tarkastettavaksi annettuun karttaan, joka ei tunne edes kaikkia kylänpeltoja saati sitten mittausta vailla olevia viljelyksiä. On myös helppo ymmärtää, että täydellisesti suoritettuna tällainen tarkistus olisi samaa kuin uusi maanmittaus.
Samat vaikeudet tulevat eri suuruisina vastaan myös teiden, vesistöjen ym. kohdalla. Ei voida välttää edes sitä, että maanmittaustoimituskirjaan merkittyjen talojen nimet sekoittuvat toisiin, joille tarkastajat ovat antaneet saman nimen. Ja kaikille uusille nimille on etsittävä paikka jostakin kartan nurkasta – puhumattakaan eri tilojen koon ja rajojen tarkasta määräämisestä.
Näyttäisi siis siltä, että jo tällainen yleinen tarkistus vaatisi niin tarkat ja valmiit pohjakartat kuin mahdollista. Sillä voihan tapahtua, että kyläläiset taitavan maanmittarin opastuksella kykenevät sanomaan, mikä kartassa on väärin tai mitä siitä puuttuu ilman että he kuitenkaan kykenevät tarkoin korjaamaan virhettä tai sijoittamaan puuttuvaa asiaa kartalle.
Olemme katsoneet hyödylliseksi esittää nämä vaatimattomat kysymykset, jotka perustuvat asiaa tuntevan henkilön meille ystävällisesti antamiin tietoihin. Yleisö nimittäin on varmasti erittäin kiinnostunut tästä todella suurenmoisesta ja kalliista hankkeesta ja monet tulevat varmaankin innokkaasti paneutumaan tarjottuun tarkastukseen. Mutta olemme kuulleet monelta taholta epäilyjä, joiden mukaan asiasta kiinnostuneilla on huonot mahdollisuudet onnistua tarkistuksessaan. Parhaalla tahdollakin luodaan epäilijöiden mukaan pikemmin lisää epäselvyyttä kuin selvyyttä. Siksi olisi erittäin hyvä, jos yleisölle keskustelun kautta kerrottaisiin siitä, mitä tällaiselta tarkistukselta voi odottaa ja miten se on parasta toteuttaa. Siksi kehotammekin maan geodeetteja, joilla on näkemystä asiasta, ottamaan kantaa tässä esitettyihin epäilyihin. Ne saattavat perustua johonkin väärinkäsitykseen tarkistuksen tavoitteista ja laajuudesta.
Lisää maantieteellisestä karttakirjasta [nro 11, 14.3.1844]
Koska olemme nyt saaneet osan suunniteltuun yleiseen tarkistukseen liittyvistä virallisista asiakirjoista, voimme tehdä edellisen numeron artikkeliin joitakin huomautuksia ja korjauksia.
Ensinnäkin on huomattava, että julkaistut koekartat eivät ole varsinaisia pitäjänkarttoja, joiden mittakaava on tuhat kyynärää yhteen kymmenesosatuumaan, vaan pitäjää esittävät kartat on kopioitu kihlakunnan kartasta, jonka mittakaava on 5 000 kyynärää kymmenesosatuumaan. Ensiksi mainitut ovat niin suuria, että niitä tuskin julkaistaan. Jälkimmäiset taas eivät pienemmän mittakaavansa vuoksi sisällä tilojen rajoja.
Julkaistujen koekarttojen tarkoitus on ainoastaan antaa yleisölle mahdollisuus ilmoittaa, mitä sellaista kartoista puuttuu, jota niissä pitäisi olla. Kysymykseen eivät siten tule rajapyykit, viljelykset jne. vaan ainoastaan kylien, talojen ja vesistöjen nimet, tiedot teistä ja niiden samoin kuin asuinrakennusten sijainnista, vesistöjen lähteistä ja lasku-uomista jne. Huomautusten tulee siis tapahtua koekartan antamalta pohjalta. Hankaliakin seikkoja tullee silti esille, mutta jo paikalla oleva maanmittari kykenee varmaankin arvioimaan niitä käytössään olevan varsinaisen pitäjänkartan avulla. Ja jos jotain vielä jää epäselväksi, se voidaan jättää erillisen paikan päällä suoritettavan tarkistuksen varaan.
Mitä taas tulee eri kylissä suoritettujen maanmittausten suureen ajalliseen eroon, niin kaikki tilastotiedothan kärsivät aina siitä epävarmuudesta, että niihin tarvittavat tiedot saadaan vasta jälkikäteen. Mitä laajempi tilasto, sitä suurempi myös tämä epävarmuus. Monesta eri kartasta koottu kartta voi siten sisältää kaiken, mitä noissa kartoissa on, mutta kuvattava alue ei tarkkaan ottaen ole minään hetkenä ollut sellainen kuin kartta esittää. Sehän muuttuu lakkaamatta viljelyn aloittamisen, lopettamisen ym. seurauksena. Emme puutu siihen, voidaanko Helsingin pitäjän koekartassa esiintyvää 130 vuoden eroa maanmittausten suorittamisajankohdissa silti pitää liian suurena, jotta molempien mittausten tulokset voitaisiin sijoittaa samalle kartalle.
Näitä eroja voitaneen kuitenkin tasata maantieteellisten mittausten avulla. Paras tilanne on, kuten muut lehdet ovat jo huomauttaneet, tietenkin sellaisilla alueilla joissa maanmittaus on tapahtunut myöhemmin ja, niin kuin on syytä toivoa, se on tehty tarkemmin kuin ennen muinoin.
Kuopio
Viime syksyn huono vilja- ja heinäsato Savossa ja Karjalassa teki tämän vuoden näkymät erittäin huolestuttaviksi. Hallituksen isällisten toimenpiteiden ansiosta tilanne näyttää nyt valoisammalta ja myös yksityinen huolenpito on estänyt leivän hinnan kohoamista liian korkeaksi.
Kruununmakasiineista myydään nimittäin ruista 18 1/4 ruplalla pankkiassignaatteja. Voimakas tuonti Venäjältä on kuitenkin laskenut hintaa entisestään. Tiedämme, että Sortavalassa on tällä hetkellä varastoissa ei vähempää kuin 30 000 kulia ruisjauhoja. Noin puolentoista tynnyrin vetoinen kuli maksaa siellä 19 ruplaa. Myös maakunnan länsiosissa on ruista saatu kohtuuhinnalla, vaikka Jyväskylän markkinoilla noteerattua 15 ruplan tynnyrihintaa voidaan pitää rahvaan markkinarahantarpeen aiheuttamana tilapäisilmiönä. Myös syyskylvöihin on varauduttu niin että kesällä aiotaan kuljettaa 6 000 tynnyriä ruista Kuopion läänin makasiineihin.
Viljatilannetta voidaan siten pitää hyvänä, jos vain on rahaa. Sahatoiminnan heikkeneminen viime vuosina on kuitenkin merkittävästi vähentänyt raha-ansioita seudulla. Tämän elinkeinon ansioksihan on laskettu se harvinainen tilanne, ettei maksamattomia kruununveroja ole moneen vuoteen jäänyt rästiin juuri lainkaan. Esimerkiksi Iisalmen kihlakunnasta kerrotaan maksujen virranneen jokseenkin hyvin myös tänä vuonna. Mutta kaikkialla on silti paha rahapula. Hallitus on tehnyt paljon senkin lievittämiseksi. Maanviljelysrahastosta on myönnetty suoviljelyä varten lainaa Kuopion lääniin yhteensä 4 700 hopearuplaa. Lainat on maksettava takaisin vasta kymmenen vuoden kuluttua ja niiden vuotuinen korko on vain kaksi prosenttia. Läänin kuvernööri on saanut samaan tarkoitukseen jaettavia lahjoitusvaroja 1 200 hopearuplaa vuodessa. Nämä rahat on kahtena viimeksi kuluneena vuonna pantu kasvamaan korkoa ja nyt koko summa, 2 400 hopearuplaa ynnä korot tullaan jakamaan noin 80 vähävaraiselle talonomistajalle. Lisäksi on varattu 3 000 hopearuplaa teiden rakentamiseen ja 1 500 hopearuplaa korvauksiksi kehruutöistä. Kaikki tämä yhdessä lisää siis läänissä liikkuvia pääomia enemmän kuin 40 600 ruplalla pankkiassignaatteja, ja niiden avulla aikaansaatavat tiet ja suoviljelykset jäävät hyödyttämään maata pysyvästi.
Rehunpuute on vaikeammin autettavissa kuin huono viljasato. Tietoisuus tästä sai talonpojat talven lähestyessä pienentämään karjaansa ja lihan sekä vuotien alhainen hinta osoittavat, ettei vähennys ollut kovin pieni. Ensi talvena näiden tavaroiden odotetaan olevan sitä kalliimpia, vaikka tulevana kesänä saataisiinkin kohtuullinen heinäsato. Nippu ruisolkia maksaa nyt 10 ruplaa ja lispunta heinää 50 kopeekka pankkiassignaatteja. Olki on täällä yleensä miltei halutumpaa kuin heinä, joka on usein ruosteista eikä siksi kelpaa karjalle. Syynä ruosteeseen on lähteiden ja soiden korkea rautapitoisuus. Ei olekaan epätavallista, että olkia haetaan yli 30 peninkulman päästä Pohjanmaalta. Myös tänä vuonna täytynee monen ruokkia vielä jäljellä olevat lehmänsä näin huippukalliilla rehulla.
Kaskimaiden hyvät sadot ovat luoneet Savolle vilja-alueen maineen. Oikein hyvänä vuonna kaski antaa jopa yli 30-kertaisen sadon. Sahojen viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana suomat ansiot ovat osaltaan elvyttäneet kuvaa seudun hyvinvoinnista. Mutta tosiasiassa kaskimaista saadaan vain harvoin todella hyvä sato. Varsinainen peltoviljely on jäänyt vähemmälle ja sitä harjoitetaan usein äärimmäisen välinpitämättömästi. Jos vaurautta on, se jakaantuu hyvin epätasaisesti. Esimerkiksi Kuopion pitäjässä ja sen kappeleissa tilannetta pidetään varsin hyvänä. Muttei tarvitse mennä kauemmas kuin viereiseen Nilsiän pitäjään, niin löydämme 7–8 peninkulman päässä Kuopiosta paikan, jossa ei ole kolmeenkymmeneen vuoteen syöty puhdasta leipää. Se osoittaa, kuinka harvinainen asia hyvä vuodentulo todellakin on. Sillä vaikka onkin selvää, että kolmeenkymmeneen vuoteen mahtuu myös hyviä vuosia, ne ovat kuitenkin niin harvinaisia, ettei kansa tulevaisuutta ajatellen uskalla luopua tavallisesta ravinnostaan, pettuleivästä.
Karjalassa vaurastumista haittaa suuresti se, että maa on valtion omaisuutta. Kruununtilat ovat eräänlaisia perintötiloja, mutta niiden hallussapito on silti epävarmaa tällaisen tilan myyntiä usein seuraavien sukulunastusvaatimusten vuoksi. Nuorempia lapsia ei kiinnosta työskentely talossa, joka isän kuoltua jää yksin vanhimmalle lapselle. Loppumattomat omistuskiistat köyhdyttävät asukkaita niin että heidän on usein pakko myydä tilansa, mikä taas luo mahdollisuudet uusiin riitoihin. Lääninhallitus on kyllä kehottanut asukkaita ostamaan maansa perintömaaksi, mutta niin heikolla menestyksellä, että Kuopioon lääniin kuuluvassa Karjalan osassa 3 300 tilasta 2 900 on yhä kruununmaata. Syynä on lähinnä rahvaan velttous ja kyvyttömyys ymmärtää tällaisen ostamisen hyötyä. Mutta myös rahanpuute vaikuttaa. Korkeasti annetut määräykset tosin sallivat jopa kahdenkymmenen vuoden maksuajan, jolloin vuotuinen maksuerä jää verraten pieneksi. Mutta sellainen etu, josta pääsee nauttimaan vasta näin pitkän ajan kuluttua, ei myöskään houkuttele ja siksi asiaan ei tällä hetkellä ole juuri parannusta odotettavissa.
