Kun en ole havainnut aihetta luopua aiemmin esittämästäni yliopiston ohjesäännön 211. §:n sisältämän säännöksen tulkinnasta, että siis vain suoritettu lisensiaatin tutkinto ja väitöskirjana hyväksytty opinnäyte oikeuttavat ottamaan professorin viran hakijan huomioon ehdollepanossa, mutta eivät velvoita asettamaan häntä ehdolle, vaikka ehdokassija olisikin vapaana, ja tämä vakaumukseni on päinvastoin vahvistunut verratessani mainittua pykälää aiempien ohjesääntöjen vastaaviin pykäliin, voin mielestäni esteettömästi ilmaista käsitykseni hakijoiden tieteellisestä ansiokkuudesta ja tämän riittävyydestä tai riittämättömyydestä siihen, että he saisivat sijan ehdollepanossa kyseessä olevan professuurin täyttämiseksi.

Lisensiaatti Lagus on osoittanut suorittamillaan tutkinnoilla ja julkaisemillaan väitöskirjoilla olevansa varsin hyvin perehtynyt oikeustieteisiin, ja minun on lisättävä, että hän on väitöskirjoissaan osoittanut mielestäni kiitettävää tutkijan ja kirjoittajan kykyä; koska hän on kuitenkin niiltä tieteenaloilta, jotka kuuluvat hänen hakemansa professuurin alaan, esittänyt ainoastaan säädetyn väitösopinnäytteen ja tämäkin koskee vain ruotsalais-suomalaista kameraali- ja elinkeinolainoppia eikä näin ollen mikään lisensiaatin julkaisema kirjoitus osoita hänen perehtyneisyyttään kansantaloustieteeseen, nykyaikana aivan erityisen tärkeään tieteenalaan, joka on kuitenkin tähän asti ollut tässä yliopistossa sangen niukasti edustettuna, ja kun kyseessä oleva opinnäyte on tosin tavanmukaisessa järjestyksessä hyväksytty, mutta oikeustieteellinen tiedekunta ja konsistori eivät ole arvioineet sitä mitenkään ansiokkaaksi, ja kun lopuksi tiedetään lisensiaatti Laguksen vasta viime aikoina kiinnostuneen mainitun professuurin alaan kuuluvista tieteenaloista, en voi omasta puolestani antaa hänelle sijaa ehdollepanossa.

Lisensiaatti Liljenstrand, joka on jo useiden vuosien ajan tutkinut talousoikeutta ja kansantaloustiedettä, on osoitukseksi tästä esittänyt useita julkaisuja, niin akateemisia väitöskirjoja kuin eri yhteyksissä julkaistuja tieteellisiä tutkielmiakin. Väitöskirjoista kaksi on tosin hylätty professorin virkaa varten esitettyinä opinnäytteinä; kuitenkin myös nämä kirjoitukset, joiden arvoa itsenäisinä tieteellisinä teoksina en katso olevani pätevä määrittelemään, ovat näyttöjä tutkimustyöstä ja oppineisuudesta. Samoin ne lisensiaatti Liljenstrandin akateemisen tutkimuksen ulkopuolella julkaisemat kirjoitukset, jotka tunnen, samoin kuin hänen viimeksi julkaisemansa opinnäyte ovat osoituksia paitsi laajoista tutkimuksista myös niissä käsiteltyjen kansantaloudellisten kysymysten itsenäisestä ymmärtämisestä. Oikeustieteellinen tiedekunta ja konsistori ovatkin arvioineet viimeksi mainitun opinnäytteen ansiokkaaksi. Lisensiaatti Liljenstrand on lisäksi tunnetusti pitänyt menestyksekkäästi julkisia esitelmiä haettavana olevan professuurin alaan kuuluvista oppiaineista. Näillä edellä esittämilläni perusteilla, joihin liitän sen huomautuksen, että lisensiaatin julkaisemissa teoksissa olisi ollut käsitysten ja esitystavan selkeyden osalta vielä toivomisen varaa, minun on mielestäni esitettävä häntä pantavaksi ehdolle haettavana olevaan professorin virkaan.