Tämän lehden numerossa 25 esitettiin kuulopuheen perusteella, että hra professori Montgomery olisi ollut se, joka jossain Dagbladetin artikkelissa olisi ensimmäisenä muotoillut vaatimuksen, että minun olisi 1867 pitänyt erota, kun valtiopäivien johtavien miesten onnistui silloin niin hyvin tehdä loppu lehdistölaista.

Minulle kerrotaan nyt täysin pätevältä taholta, että hra professori on kylläkin julkaissut aiheesta kirjoituksen Dagbladetissa muutamia vuosia sitten, mutta hän ei ole ollut se, joka on esittänyt kyseisen vaatimuksen. Olen todella tyytyväisenä vastaanottanut tämän oikaisun ja pyydän, että Morgonbladetin kunnioitetut lukijat suvaitsevat panna sen merkille.

Muuten pyydän lisätä kysymykseen: Dagbladet kuuluu perustelleen nyt toistettua vaatimustaan myös sillä, että minun olisi pitänyt kieltäytyä toimittamasta nyt voimassa olevaa asetusta.

Sellainen tapa ottaa vastaa maan hallitsijan antama käsky voi ehkä käydä yksiin Dagbladetin ”vapaamielisen” koodeksin kanssa. Minun käsityksiini se ei sovellu. Totella ensin, pyytää ero sitten, jos niikseen tulee, tämän järjestyksen pitää päteä valtion jokaiseen palvelijaan. Jos kukin saisi mielensä mukaan totella tai olla tottelematta, palattaisiin järjestetystä yhteiskuntamuodosta sekasortoon. Lisäksi jokaisessa eroamisessa tulee kysymykseen ainakin kaksi tahtoa. Henkilö pyytää eroa enemmän tai vähemmän alamaisesti. Viranomainen, jolla on siihen valta, suostuu anomukseen – tai on suostumatta, mielensä mukaan, varsinkin jos on kyse luottamuspaikoista. Ja vastaus: ”tottele ensin”, on helposti käsillä. Sensuuri oli ollut olemassa jo ennen minua. Koetin saada aikaan sen vähän minkä kykenin, että en jättäisi sitä jälkeeni. Mutta Dagbladetin herrat ja kumppanit pitivät huolen siitä, että näin valitettavasti piti tapahtua. Puolueen nykyistä ohjelmaa, jonka mukaan sen tunnetulla vallantäyteydellä noin vain ”säädetään painovapauslaki”, minulla ei missään tapauksessa olisi ollut aikaa odottaa.

J. V. S.