Vaikka Hertsegovinan ja Bosnian taistelut ovat pian jo vuoden herättäneet kaikkien niiden suurta kiinnostusta, jotka rakastavat kansojen itsenäisyyttä ja vihaavat sortoa, kirjakaupastamme on vasta äskettäin voinut saada karttoja sotapaikoista, ja täkäläiset sanomalehdenlukijat ovat haparoineet pimeässä tutkiessaan julkaistuja uutisia tehdyistä marsseista ja taisteluista.

Nyt saatavilla olevista kartoista Handten kartta Euroopan Turkista vastannee tarvetta parhaiten. Sen koko on suuri, painojälki selvää, vuoret ja virrat hyvin merkitty, eikä nimien määrä ole vähäinen. Sen sivussa on oheiskarttoja Montenegrosta, Kreetasta, Konstantinopolista ja sen ympäristöstä sekä käännös sanoista, jotka useammin sisältyvät nimiin.

Mutta myös tätä karttaa vaivaa se, että se on osittain liian vanha. Niinpä siitä ei saa selvää käsitystä serbien etelä- ja itäarmeijoiden asemista. Mutta venäläisten sanomalehtien (myös Journal de S:t Petersb.) mukana on jaettu pääesikuntaeversti Antamanovin kivipainokarttaa Pohjois-Turkista, joka täyttää tämän puutteen esittämällä meille aiemmin mainitsemattoman uuden valtatien Vidinin ja Ak-palankan [Bela Palankan] (valkean linnakkeen) välillä. Siitä huomaa, että tiehen yhtyy lounaasta Saitcharista [Zaječarista] toinen, joka johtaa Tonavan rannalta paljon puhutun Belogradčikin kautta, ja että pari peninkulmaa Ak-palankasta [Bela Palankasta] valtatie haarautuu myös Pirotiin, jotka molemmat paikkakunnat ovat lähellä Nišava-virtaa, sen eteläisellä rannalla ja suuren tien varrella Nišistä Sofiaan ja Konstantinopoliin, edellinen lännemmässä lähempänä Nišiä. Tavallisissa kartoissa seudun nimenä on Mustafa-Pašša-Palanka. Siitä huomataan, että Tjernajev ei kyennyt saamaan lujaa otetta kummastakaan paikasta, koska silloin hän olisi saanut selustaansa toisen, turkkilaisten Niš-armeijan Ak-palankan [Bela Palankan] kautta, Sofiasta rynnistävän Pirotin kautta. Kummankin paikkakunnan miehittäminen suhteellisen vähäisellä serbijoukolla olisi rikkonut armeijastrategien ehdotonta samankeskistä vetäytymislinjojen kieltoa. Babina Glava, jota ei ole kummallakaan kartalla, löytynee läheltä sitä kohtaa, mistä molemmat mainitut tiet lähtevät.

Monet herrat strategit ovat ulkomaisissa sotilaslehdissä laatineet sotasuunnitelmia serbeille ja varsinkin Tjernajevin lukuun. Hänen olisi pitänyt rivakasti rynnätä Sofiaan ja jättää Niš-armeija selustaan. Mutta onnettomuudeksi vaikka Aleksinacin serbijoukot voivat pitää sen paikoillaan, Tjernajevilla on toinen armeija selustassa niin kauan kuin Lešnjanin ei ole kyennyt Saitscharista [Zaječarista] miehittämään tiesolmua, jossa Belogradčikin tie yhtyy Vidinistä tulevaan valtatiehen, joka risteys on nyt turkkilaisten hallussa. Kahden risteyksen välimatka linnuntietä on noin neljä peninkulmaa. Epävarmaa on myös, kuinka laajasti serbit ovat näissä oloissa voineet soluttaa Balkanin vuorten bulgureita, joiden kautta tie Sofiaan johtaa. Olisikin vaikuttanut melko rämäpäiseltä, jos serbit olisivat halunneet valloittaa Bosnian Konstantinopolissa. Mutta kävelyretki olisi varmaan helppo saksalaisella armeijalla, jossa on puoli miljoonaa miestä ja pari tuhatta tykkiä. Mutta vain kamaristrategit taittanevat sen 20 000–30 000 serbimiliisillä ja muutamalla patterilla.

Handtken kartassa on toinen tie Serbian rajan sisäpuolella pitkin Timok­laaksoa, samaan suuntaan kuin Vidinin valtatie. Se kulkee Saitscharista [Zaječarista] suoraan etelään Nišiin saakka. Valtatiestä sen erottavat huomattavat rajavuoret, jotka muodostavat tässä ulkoneman haaran Balkanilta luoteeseen (Stara-Planina). Sen pääuloke kulkee Serbiassa Nišavajoesta pohjoiseen. Kyseinen tie kulkee etelärajan yli, siellä on paikka Gremada, ja olisi uskomatonta, että Babina glava voisi löytyä tältä tieltä Gremadan ja Nišin välistä, varsinkin kun tie kulkee täällä vain runsaan peninkulman valtatien risteyksestä, missä Palanka- ja Pirot-tiet yhtyvät. Kuten on jo tunnettua, Tjernajev marssi sodan alussa Aleksinacista koilliseen [Soko] Banjaan ja sieltä kaakkoon Timokiin ja tätä samaa tietä, jolla hän tunkeutui rajan yli sekä valloitti Babina glavan. Luultavasti hän on myös samalla kertaa auttanut Lešnjaninia Saitscharissa [Zaječarissa], liikkuen vuorten suojassa oman rajan sisäpuolella. Nyttemmin hän on joutunut luovuttamaan Palankan, ja kuten näyttää, myös valtatien laidan ja on luultavasti Gramadan ulkopuolella, koska hänen sanotaan nyt uhkaavan Niš-armeijan oikeaa sivustaa, jos se hyökkäisi Aleksinacin kimppuun.

Arvoisia lukijoita pyydämme vertaamaan esitettyä johonkin karttaan, joka heillä on käytössään.