Muistio!
Todettuaan, että poikakoulun opettajavoimien lisääminen on ehdottoman välttämätöntä, kaupungin vuoro-opetuskoulujen johtokunta on päättänyt ottaa kouluun toisen opettajan, joka saa vuosipalkakseen toistaiseksi 200 hopearuplaa sekä ilmaisen asunnon koulun tiloissa ilmaisine polttopuineen.
Vaikka kunnianarvoisan maistraatin hyväksymä ohjesääntö ei sisällä nimenomaista määräystä opettajien lukumäärästä, lähtökohtana näyttää kuitenkin olleen ajatus, että koulussa tarvittaisiin vain yksi opettaja. Johtokunta on tästä syystä sekä sen takia, että koulun varoista puuttuva rahamäärä maksetaan kaupungin kassasta, katsonut velvollisuudekseen ilmoittaa kunnianarvoisan maistraatin suopeasti hyväksyttäväksi mainitun päätöksensä, jonka perusteluiksi johtokunta on esittänyt seuraavat syyt.
Koulussa on jokaisena lukukautena ollut noin 100 oppilasta. Sen opettaja vakuuttaa, että oppilaita olisi kouluun tulossa kaksinkertainen määrä, jos niin monta voitaisiin ottaa vastaan, ja tätä voidaan pitää selvänä asiana kaupungin nykyisen asukasluvunkin perusteella; oppilasmäärän lisääminen on kuitenkin ollut mahdotonta, koska yksi opettaja ei pysty opettamaan niin suurta joukkoa. Niinpä opettajan on ollut pakko torjua suuri lapsijoukko, vaikka lasten vanhemmat ovat hartaasti pyytäneet, että näille annettaisiin koulussa opetusta ja kasvatusta, jota he itse eivät tunne kykenevänsä heille antamaan.
Bellin-Lancasterin menetelmää käyttämällä yksi opettaja voisi tosin johtaa suuremman lapsijoukon opettamista, kunhan tarvittava määrä varttuneempia saataisiin palkkiota maksamalla jäämään kouluun avustavaa valvontatehtävää hoitamaan. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että jos tätä menetelmää sovelletaan ensimmäistä mekaanista sisältä lukemisen opettamista pitemmälle, sen käyttö poistaa opetuksesta ajatuksellisen sisällön ja koulunkäynti jää oppilaan kannalta hyödyttömäksi. Luultavasti juuri esitetystä syystä sen käyttäminen onkin kielletty hänen keisarillisen majesteettinsa 30. huhtikuuta 1835 antamassa armollisessa päätöksessä, jolla vastattiin koulujen perustamisen toimekseen saaneen komitean alamaiseen anomukseen valtionlainan saamiseksi koulutalon rakentamiseen.
Kun tilanne on tällainen ja mainittua menetelmää on poikakoulussa käytetty ainoastaan lukutaidon alkeiden opetuksessa, havaitaan helposti, että yhden opettajan voimat eivät voi riittää edes nykyisen oppilasmäärän kunnolliseen hoitamiseen ja että useampien opettajien palkkaaminen on sitäkin välttämättömämpää, mikäli kouluun aiotaan ottaa enemmän oppilaita. Kouluun pyrkijöiden torjuminen sillä verukkeella, ettei opettajavoimia ole riittävästi, ei olisi siltäkään kannalta soveliasta, että sangen kauniissa koulurakennuksessa pystytään hyvin järjestämään tilaa jopa 250 oppilaalle ja koulun toiminnan kaksinkertaistamiseen tarvitaan siis vain vähäinen palkkamäärärahan korotus.
Edellä esitettyyn on lisättävä, että juuri sen takia, etteivät yhden opettajan voimat riitä huolehtimaan suuresta oppilasjoukosta, ei ole voitu järjestää lainkaan suomenkielistä opetusta, vaikka ohjesääntö määrää, että oppilaita on opetettava heidän äidinkielellään ja että heitä kaikkia on yleensä harjaannutettava lukemaan ja kirjoittamaan maan kumpaakin kieltä, suomea ja ruotsia. Näin on syntynyt sellainen häpeällinen tilanne, ettei suomenkielinen lapsi voi Suomen pääkaupungissa saada opetusta julkisessa koulussa. Johtokunta toivoo nyt palkkaamalla toisen opettajan saavansa ohjesäännön mainitun määräyksen toteutetuksi käytännössä.
Johtokunta ei lainkaan epäile, etteikö kunnianarvoisa maistraatti valistuneesti hyväksy johtokunnan päätöstä, joka perustuu sen velvollisuutena olevaan huolenpitoon kaupungin työväenluokan lasten tavallisesti laiminlyödystä opetuksesta sekä velvollisuuteen toteuttaa mahdollisimman pitkälle sitä tarkoitusta, jota varten vuoro-opetuskoulut on perustettu.
